Yritän pitää tämän blogin mahdollisimman kevyenä ja pinnallisena, mutta välillä tuntuu väärältä kirjoitella täällä vaatteista ja kalliista laukuista (eli niistä elämän vähiten tärkeistä jutuista) kun uutisista lukee mitä hirveimpiä asioita ja siitä, miten monilla täällä Suomessa ei ole hyvä olla. Itselläni on ollut omasta mielestäni täydellinen lapsuus koska olen aina tuntenut oloni rakastetuksi ja turvalliseksi. Siksi sydän särkyi tänään kun luin juttua kuolleesta 8-vuotiaasta tytöstä ja hänen liian lyhyestä elämästään. En edes pystynyt lukemaan loppuun koko juttua, koska tuli niin kamala olo. Tässä maassa on selvästi jotain todella pahasti vialla, kun tuollaista voi tapahtua monen tahon yrittäessa puuttua asiaan. Se, että tämä tapaus ei todellakaan ole ainut, laittaa oikeasti miettimään, että mihin täällä ollaan oikein menossa? Toivon, että jokainen lapsi saisi kokea saman rakkauden kuin mitä omilta vanhemmilta saan. Sen tärkeämpää asiaa ei tässä maailmassa taida olla.
Tästä tuli nyt vähän raskas postaus ja pahoittelen jos vein jonkun fiiliksen, mutta oli vaan pakko kirjoittaa asiasta. Ehkä huomenna palataan takaisin tuttuihin asukuviin, unohtamatta kuitenkaan niitä elämän tärkeimpiä asioita.
 |
| Hugo Simberg – Haavoittunut enkeli |
