Uppouduin tänään lukemaan lempiblogejani ja Jonnan blogissa yksi postaus kolahti ja kovaa. Kyseessä on itseasiassa tämä Rosannan postaus, johon Jonna otti kantaa ja joka pysäytti ainakin minut. Luin kommentteja ja tuli ihan hirveä olo siitä välinpitämättömyydestä mikä ihmisiä vaivaa. En itse väitä olevani mitenkään täydellinen, mutta empatia on yksi asia minkä olen oppinut kotoa. Äitini on yksi empaattisimmistä ihmisistä ketä tunnen ja hän ja isäni on opettanut, että aina täytyy tarjota apua sitä tarvitsevalle. Siksi tuntuu todella pahalta kuulla tarinoita siitä miten joku kaatuu monen ihmisen edessä (etenkin Rosannan tarinassa vanhus) ja kukaan ei tee elettäkään auttaakseen. Auttamisen tällaisessa tilanteessa pitäisi olla itsestäänselvyys, asia joka tulee miettimättä, mutta nähtävästi se ei ole monelle niin.
Itselleni kävi samantyylinen juttu pari vuotta sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä. Oli talvi ja kävelin terminaaliin sisälle ja samalla sekuntilla kun astuin sisätiloihin, vedin sellaiset lipat, että oksat pois. Kengän pohjaan oli jäänyt lunta, joten lensin aika komeasti suoraan selälleni niin, että kamat lensi pitkin poikin. Alkushokista selvittyä, tajusin, että makaan keskellä terminaalia yksin, enkä pääse ylös. Ihmisiä oli paljon ympärillä ja kaikki tuijottivat sanomatta sanaakaan ja tarjoamatta apua. Tuntui, että makasin siinä pitkän hetken, ennnenkuin kaksi miestä auttoi ylös. Hekin hävisivät sillä sekuntilla kun olin pystyssä, joten siinä seisoin taas yksin ja keräilin kamojani. Kukaan ei tullut kysymään miten kävi, ei edes lentokentän henkilökunta, vaikka heitä oli tilassa vaikka kuinka monta. Sillä hetkellä oli kyllä todella yksinäinen olo ja tuntui ihan uskomattomalta, että kaikki kyllä kehtasivat tuijottaa, mutta kukaan ei viitsinyt millään tavalla auttaa.
Tilanne oli itselleni niin outo, sillä en voisi kuvitellakaan näkeväni jonkun kaatuvan ja olla tarjoamatta apua ja uskon, että siellä ruudun toisella puolella suurinosa tuntee samoin. Tai näin ainakin toivon.
Siksi olen ehdottomasti mukana Rosannan “Kävikö pahasti?”-liikkeessä ja toivon, että niin olette tekin!
No translation this time, but tomorrow I’m back with the usual topics of the blog!
