Mä olen stressaaja. Olen aina ollut ja luultavasti tulen aina jollain tasolla olemaan. Stressi näkyy paitsi mielentilassa niin myös kropassa. Itse stressaan aina mahallani ja myös esimerkiksi ihomuutokset ja hiustenlähtö on itselleni tuttuja asioista. Sitä aina sanotaan, että tulevasta on turha stressata liikaa koska aina siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Tai että huolia on turha stressata etukäteen. Niinhän se on ja järkikin sen sanoo, mutta välillä se on niin vaikeeta. Elämässä on myös hetkiä kun stressiä on enemmän ja toisinaan taas vähemmän. Itselläni on tällä hetkellä luultavasti enemmän stressiä kun aikoihin ja siksi täytyisi yrittää päästä siitä edes osittain eroon. Itse kun stressaan sellaisista asioista mihin en voi vaikuttaa vaikka mitä tekisin.
Tässä hetkessä eläminen on myös sellainen asia, jonka haluisin oppia täysin. Tuntuu, että vaikka olisi mikä ihana hetki tai päivä niin silti takaraivossa on ajatukset niistä huolista. “Mitä jos” on sellainen lause minkä haluisin hävittää omasta sanavarastostani täysin. Loppupeleissä sitä täytyy muistaa, että mikään ei elämässä ole varmaa ja jos siitä ei täysillä nauti nyt niin milloin sitten?
Täytyy tässä kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa, että nautin elämästä kyllä ja olen kiitollinen kaikesta mitä itselläni on. Siitä ei ole kyse. Mutta tiedän, että voisin nauttia siitä vieläkin enemmän jos osaisin välillä höllätä ja antaa elämän viedä. Yhdestä asiasta olen myös saanut varmuuden; raha ei ratkaise vaan oma hyvinvointi ja onnellisuus on niitä tavoittelemisenarvoisia juttuja ja niitä harvemmin rahalla saa.
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita stressaajia? Entä mitä keinoja te olette löytänyt stressin purkamiseen?
P.S. Täytyisi varmaankin riehua useammin metsässä, koska tuon jälkeen olo oli mitä vapautunein! Ehkä siitä voisi tulla oma stressinpurkukeinoni? 😉
—-
No translation this time, sorry!
