Oh Paris. Meidän muutosta on nyt muutama viikko ja tiedättekö mitä – en ole ikävöinyt tuota kaupunkia vielä kertaakaan. Se helpotus kun päätettiin sieltä lähteä oli niin suuri, että syy piilee varmasti siinä. Uskon, että vielä jossain vaiheessa Pariisi ikävä iskee, mutta silloin muutama lomapäivä paikkaa varmasti tilanteen. Olen jutellut paljon ystävieni kanssa Pariisista ja meidän muutosta ja moni on kysellyt miksi me ei siellä enää viihdytty. Pitkään yritin miettiä miten sen meidän fiiliksen kiteyttäisin, mutta sitten tajusin, että sana “raskas” kuvaa hyvin siellä asumista. Kuullostaa ehkä hassulta monen korvaan koska Pariisihan mielletään niin romanttisena kaupunkina, mutta ainahan se eläminen on niin kovin erilaista lomailuun verrattuna.
Kaikki riippuu myös ihmisestä. Toiset rakastavat Pariisissa asumista eivätkä voi kuvitella muuttavansa muualle ja toiset ei siellä sitten viihdy (ainakaan pidemmällä tähtäimellä). Me kuulutaan tähän kastiin. Pariisia hehkutetaan todella paljon (ihan ansaitustikin), mutta kaupungissa on myös se toinen puoli.
Kokosin tähän niitä asioita mitkä vaikuttivat Pariisissa viihtymiseen meidän kohdalla:
– KAIKKI on järkyttävän kallista.
– Huonot palkat vs. todella pitkät työtunnit (huom. ilman ylityökorvauksia – ainakin meidän oman työkokemuksen ja ystävien kokemuksen perusteella).
– Ahtaus. Metrolla liikkuminen ruuhka-aikaan ei ole mitään herkkua.
– Liikenne. Pariisissa on aivan liikaa autoja ja sen mukana myös saasteita.
– Kodittomat. Kamala myöntää, mutta kodittomia on Pariisissa niin paljon, että heitä ei enää edes noteeraa.
– Taskuvarkaudet / Levottomuudet tietyillä asuinalueilla.
– Työmatkat. Jos asuu keskustan ulkopuolella niin työmatkat voi viedä lähes pari tuntia per suunta.
– Asunnot. Pieniä (ja usein huonokuntoisia) hurjin hinnoin.
– Pariisilaisten asenne. Ruuhka-aikaan huomaa kaikilla saman perus-ilmeen; väsymys ja ärtymys.
– Työn ja perheen yhdistäminen. Ranskassahan on todella lyhyt äitiysloma, joten töihin on palattava jo muutama kuukausi synnytyksen jälkeen. Työpäivät on sitten niin pitkiä, että uraa takovat vanhemmat ei välttämättä näe lapsia hereillä muuta kun viikonloppuisin (tiedän näitäkin pariskuntia).
Nyt varmaan mietitte mitä ihmettä me tehtiin siellä näinkin kauan! No niitä hyviä puolia kaupungista löytyy toki monia ja niiden takia elettiin siellä ensimmäinen vuosi todella tyytyväisinä;
– Hyvät koulutusmahdollisuudet.
– Arkkitehtuuri.
– Kapungin kauniit puistot.
– Ihanat ystävät.
– Ruoka kulttuuri.
– Muoti.
– Historialliset nähtävyydet.
Jokaisessa kaupungissahan on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta meidän tapauksessa Pariisin positiiviset puolet jäivät niitä ikävämpiä pienemmiksi. Ja ihan rehellisesti…onhan se ihanaa jos asuinympäristö on kaunis, mutta jos sen eteen täytyy uhrata monta muuta sitäkin tärkeämpää asiaa niin se ei ehkä ole sen arvoista. Kaikesta huolimatta tulen aina olemaan äärettömän kiitollinen siitä, että sain kokea millaista siellä on asua. Sain suuren määrän kokemusta, löysin ihania ihmisiä ja olihan meillä siellä myös ensimmäinen yhteinen kotimme poikaystäväni kanssa! Hyviä muistoja sain siis roppakaupalla lisää. 🙂
Mielenkiinnolla kuulisin löytykö teiltä vastaavanlaisia kokemuksia ulkomailla asumisesta? Entä niiden kokemuksia ketkä ovat jo vuosia Pariisissa viihtyneet?
I was just yesterday talking with my boyfriend about Paris and neither of us have missed Paris since we left. It was obviously the right move, since we haven’t regretted it for a second. I personally love Paris, but I don’t love living there. I guess it completely depends on the person, but for us it just wasn’t the place. We actually made a list of the negatives and positives and as you can guess, the list of negatives was longer and the topics on that list were more substantial.
I know many people who have lived in Paris and left because they didn’t like it, but then again I know people who couldn’t imagine living anywhere else. As said before, it totally depends on the person and what they value the most. Do you have any similar experiences/feelings after living abroad?
