[dropcap custom_class=”normal”]Moni teistä on varmasti arvannut, että tuleva elämämuutos koskee muuttoa. Kyllä, tämä tyttö pakkaa kamansa taas kerran ja palaa häntä koipien välissä takaisin Ranskaan, heh. Muutin Pariisista alle vuosi sitten takaisin Suomeen ja sain mahtavan mahdollisuuden työstää blogiani ammattimaisempaan suuntaan ja tehdä sitä työnäni. Nyt kuviot on jo sen verran hyvin kasassa, että muutto on mahdollinen.[/dropcap]
Mietimme pitkään poikaystäväni kanssa eri vaihtoehtoja sillä me molemmat halusimme jotain täysin uutta Pariisin jälkeen. No, kuten elämässä yleensä, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Poikaystäväni ei siis työnsä puolesta voi ainakaan vielä lähteä Ranskasta ja koska itselläni on työ joka liikkuu mukanani, on luonnollista, että minä muutan hänen luokseen.
Moni kaukosuhteessa oleva tietää, että kaukosuhde vaatii kompromisseja puolin ja toisin. Varmasti “normaalia suhdetta” ennemmän. Meidän suhde on meille molemmille prioriteetti ja sen takia olen enemmän kuin valmis taas hyppäämään tuntemattomaan. Muutanko siis pelkästään mieheni perässä? En, vaan itseni ja meidän molempien takia. Yksi asia nimittäin tekee minut onnelliseksi ja se on se, että pystyn jakamaan arkeni juuri hänen kanssaan. Meillä on hyvä olla yhdessä. Olen myös sitä mieltä, että ulkomailta saa niin paljon kokemuksia joita voi sitten käyttää vahvuutena elämässä, joten jos saa mahdollisuuden lähteä edes hetkeksi niin suosittelen.
I’m sure some of you have guessed what I have been hinting at when I’ve been talking about a big life change. Yes, I’m moving again. Back to France that its! I moved away from Paris a little less than a year ago and got an amazing change to work with Suomen Blogimedia and work as a professional blogger. Now I have set up my own company and I’m more familiar with everything that goes into it, which means I’m ready relocate.
To be honest, me and my boyfriend wanted a big change after we left Paris. We were hoping to leave France and try something new now that we are still young and don’t have a family. Well, as in life often, things don’t always plan out the way you want them to. For now, my boyfriends job keeps him in France and naturally it’s easier for me to move there as I have a job that travels with me.
I’m sure all of you who have been in a long distance relationship or with someone from a different country know, that you have to be willing to make compromises to make it work. Perhaps more so than in a “normal relationship”. Our relationship is a priority for both of us and for this reason I’m willing to jump into a new adventure.
Olen aina ollut varma siitä, että mitä ikinä tapahtuukin tämän blogin kanssa niin haluan rinnalle muutakin oli se sitten jotain blogiin liittyvää tai jotain ihan muuta. Tärkein asia listalla on kuitenkin kielen oppiminen sille tasolle, että pärjäisin täysin ranskan kielisessä työympäristössä. Etelä-Ranskassa ja Pariisissa keskityin opiskeluihin ja töihin ja ihan huomaamatta vuodet vierähtivät ilman, että olin ottanut ranskan kielen intenssiivikurssia kertaakaan. Nyt aion siis tehdä asiat toisin. Syyskuussa palaan taas koulunpenkille ja taistelen niin kauan kuin se vaatii, että saan ranskasta työkieleni ja sitä kautta uusia haasteita työrintamalla.
Ja sitten…mihin siis tarkalleen ottaen muutan? Orléansiin. Tuskin tuli tämäkään monelle yllätyksenä koska olen kuitenkin viettänyt siellä paljon aikaa. Ihan rehellisesti sanottuna, muuttaminen niin pieneen kaupunkiin hieman kauhistuttaa. Orléans on Pariisin verrattuna todella pieni ja miten tämän nyt sanoisi…se ei ole kovin kansainvälinen. Vähän hirvittää, että tulenko sopeutumaan sinne. Toisaalta taas, olosuhteet kielen oppimiselle ei voisi olla paremmat. Orléansissa harva puhuu sanaakaan englantia, mutta ihmiset on paljon kärsivällisempiä ja mukavampia Pariisin verrattuna. Uskon ja toivon siis, että kynnys puhua on paljon matalampi verrattuna entiseen kotikaupunkiini. Orléansissa on myös ne kaikki puolet mitä Pariisissa asuessani kaipasin ja vielä bonuksena se on pelkästään tunnin junamatkan päässä pääkaupungista. Eli jos kaupunki alkaa ahdistamaan niin pääsen nopeasti Pariisiin ystävieni luokse.
I have always known that whatever happens with this blog, I want other work related challenges in the future. For this to happen, I need to get my French skills up to the level that is required at a workplace. It’s a very different level knowing how to order in a restaurant or trying to get your professional point across in a business meeting. This is the level of French I need to learn now and I can tell you it’s not going to be easy. For some reason I find French very difficult and especially the pronunciation is a nightmare for me. However, this time I’m going to fight however long it takes for me to learn the langauge on a advanced level.
And then…where exactly am I moving? Well, to Orléans. It probably does not come as a surprise as you all know that I’ve spent a lot of time there already. To be honest, I’m a bit worried moving into a small city after living in places that have been very international. Orléans it not exactly the most international city in France, but perhaps that’s exactly what I need at the moment. At least it’s easier to learn the language in a place where you’re forced to speak since not too many people there speak English. I also feel that Orléans has all the qualities I was missing in Paris. Also, if I’m ever fed up, Paris is only one hour away with the train and I’m sure a quick visit will surely help.
Eniten innoissani olen kuitenkin siitä, että nyt me pystymme vihdoin kääntämään uuden sivun poikaystäväni kanssa ja luoda yhteisen kodin jossa meidän molempien on hyvä olla. Saadaan taas arjesta kiinni. Tosin, ihan heti en ole muuttamassa. Täällä Suomessa itselläni on menoa toukokuuhun asti, eli muutto tapahtuu reilun kuukauden kuluttua. Yksi ihana kämppä meillä on jo kiikarissa, eli nyt pidetään sormet ristissä, että kesäkuussa me voimme kutsua sitä meidän kodiksi!
Kohta sitä taas mennään – Vive La France!
But most importantly, I’m the happiest girl to be reunited with my love. We can finally start the next chapter in our life and create a home where we both are happy. I’ll be moving in a bit more than a month as I still have some work here until then. But soon, I’ll be off again…
Vive La France!
