Olen kertonut täällä jo aikaisemminkin siitä, että tämä kolmas muutto on ollut monella tapaa raskain kaikista muutoistani. Ensimmäisten viikkojen ja muuttohässäkän jälkeen iski nimittäin sellainen tunne, mitä harvoin olen kokenut. Nimittäin yksinäisyyden tunne. Tunne siitä, että olen paikassa missä oma sosiaalinen verkostoni puuttuu kokonaan. Toki täältä löytyy poikaystäväni perhe ja ystävät, mutta puhun nyt siitä omasta tukiverkostani – omasta perheestäni ja ystävistäni. Olen tottunut olemaan perheestäni erossa, mutta siihen en ole tottunut, että oma sosiaalinen verkostoni puuttuu kokonaan. Aina ennen olen aloittanut opiskeluni heti muutettuani uuteen paikkaan, joten jo viikon sisällä uudet ystävyysyhteet ovat muodostuneet.
Tänne muutin poikaystäväni perässä, mikä oli itselleni täysin uusi tilanne.
Olen luonteeltani rauhallinen ja ehkä jopa hieman vaikeasti lähestyttävää sorttia.Itselleni ei ole luontevaa heittäytyä ja etsimällä etsiä ystäviä. Ranskalaiset eivät myöskään ole kovin vaastanottavaisia täysin tuntemattomia kohtaan, joten tämä yhtälö ei ollut paras mahdollinen. Ne pari viimeistä viikkoa ennen lomalle lähtöäni olivat todella raskaita enkä muista koskaan tunteneeni itseäni niin yksinäiseksi. Toki mukana oli muuttostressin purkautumista, eikä asiaa auttanut se, että poikaystäväni oli aamusta iltaan töissä. Lyhyen hetken jopa kyseenalaistin päätöstäni muutta tänne.
Oikeastaan yllätyin näistä tunteistani koska olen aina viihtynyt yksin. Tykkään olla yksin ja tarvitsen aikaa olla yksin. Huomasin nyt muuton ja tämän kokemukseni myötä, että yksin oleminen tuntuu hyvältä silloin kun se on oma valinta. Ei silloin kun se on ainoa vaihtoehto.
Olen vahvasti sitä mieltä, että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Niin myös tällä kertaa. Se vaati pientä heittäytymistä ja omalta mukavuusalueeltani poistumista, mutta sen ansioista voin sanoa, että olen löytänyt täältä ensimmäisen oman ystävän. Ihmisen kenelle en ole “T:n tyttöystävä” , vain pelkästään Anna. Ihmisen kenen kanssa voin puhua muodista, suunnitelmista ja elämästä. Ihmisen kenet voin kutsua kotiini kahville. Yksi ystävä ja yksinäisyyden tunne on kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Tämän kokemuksen myötä voin siis sanoa, että yksi tärkeimmistä asioista ulkomaille muuttaessa on kerätä ympärilleen edes yksi tai kaksi ihmistä joiden kanssa oikeasti klikkaa. Tässäkin asiassa laatu korvaa määrän. Sen jälkeen on niin paljon helpompi löytää paikkansa.
Nyt ranskankielenopiskelut aloitettuani olen löytänyt yliopistolta uusia tuttavuuksia, joten sosiaalinen verkostoni sen kuin kasvaa. Miten hyvältä tuntuukaan sanoa, että lähden drinkeille ystävieni kanssa. Asia mitä aikaisemmin pidin niin itsestäänselvyytenä.
On se hyvä, että elämä aina välillä muistuttaa siitä, miten mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Hyviä ja aitoja ystäviä on loppupeleissä vaikea löytää (etenkin mitä vanhemmaksi tulee), joten jokaisesta kohtaamisesta pitää olla kiitollinen.
/Sorry, no translation this time!
