Olen luonteeltani introvertti ja mielestäni tämä on yksi suurimmista vahvuuksistani. Joskus introvertteja pidetään ujoina, mutta mielestäni meitä kuvastaa enemmänkin sana “tarkkailija”. Isossa porukassa jään mieluummin taka-alalle ja kuuntelen, sen sijaan, että olisin koko ajan äänessä. Viihdyn myös todella hyvin yksikseni, enkä tarvitse valtavaa ystäväporukkaa tunteakseni itseäni yhtään sen tärkeämmäksi.
Rakastan toki viettää aikaa ystävieni kanssa (ja olen todella onnekas, sillä ympärilläni on aivan mielettömiä naisia). Ne ketkä tuntevat minut hyvin, näkevät sen äänekkäämmän ja temperamenttisemman puoleni. Introverttiin on alussa ehkä vaikeampi tutustua, mutta kun luottamus on luotu, niin introvertti näyttää kaikki puolensa. Olen myös huomannut sen, että vuosien saatossa luodut ystävyyssuhteet ovat kestäneet yllättävänkin hyvin. Läheisiä kun löytyy nykyään pitkin maailmaa, mutta silti syvä yhteys on useimpien kanssa edelleen olemassa. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, mutta huomaan sen, että olen mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen seurassa, kenen kanssa ei löydy kunnon yhteyttä. Ystävyyssuhteissakin laatu korvaa määrän.
Sana “introvertti” kuulostaa ehkä jonkun korvaan negatiiviselta. Ihminen, joka on anti-sosiaalinen ja ujo. Itse en koe, että olisin millään tavalla anti-sosiaalinen, enkä enää ujokaan (nuorempana kyllä). Mietin vain tarkkaan kenen kanssa haluan viettää aikani. Ystäväpiiristäni löytyvät naiset ovat kaikki erilaisia, mutta kaikkien kanssa pystyn olemaan täysin oma itseni ja istumaan tuntikausia höpötellessä. Valitsen aina rauhallisen illan heidän kanssaan viinilasillisen äärellä, suurien bileiden sijaan.
Etenkin tässä elämäntilanteessa, olen kiitollinen siitä, että olen introvertti. Muuten pieneen Ranskalaiseen kaupunkiin muuttaminen olisi ottanut liian koville. Täällä kun sosiaalinen elämä on sen verran rajallisempaa kuin mitä aikaisemmissa asuinkaupungeissani. Olen kuitenkin löytänyt täältä muutaman ihanan ystävän ja heidän seuransa riittää pitämään yksinäisyyden tunteen poissa. Onneksi he siis riittävät paikkaamaan sosiaalisen verkostoni puutteen!
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita introvetteja? Ja hei hyvää joulukuun ensimmäistä…kohta on jo aatto, heh!
I’m definitely an introvert, but I think it’s one of my strengths. Being an introvert is often not considered as “cool” as being an extrovert (someone who is very social and makes new friends easily). However, I think introverts have other skills and traits that are important. I’m not anti-social at all (or even shy), but in social situations, I prefer to observe than be the one talking. I also rather have a few amazing friends, then a hundred acquaintances. For me, being alone is better than being with someone whom I really don’t click with on a deeper level. But don’t get me wrong, I love meeting new people, but I’m just selective about who I give my time to.
When traveling to Finland for example, I think I owe my closest friends and family my time, and thus it’s easy for me to decline other invitations. Not because I don’t want to go, but because I need to prioritize. I enjoy much more a chill evening over a glass of wine with my best friends, than a wild night in a club (those evenings are of course needed a few times a year as well heh). I’m also very comfortable with spending time by myself and I actually need “me time” quite a lot. In this moment, I couldn’t be happier to be an introvert, because it has made adapting to a small city much easier (as here I don’t have the same social network I had in my previous home cities). A few good friends is all I need and luckily I have found some great people here.
Do any of you recognize similar traits in yourself? And happy 1st of December everyone!
