Olen asunut Ranskassa sen verran kauan, että paikallinen elämäntyyli on tullut jo niin tutuksi, että koen sen täysin normaaliksi (mikä ei tosin tarkoita etteikö moneen asiaan menisi vieläkin hermot, heh). Huomaan kuitenkin, että aina kun olen ollut hetken Suomessa ja palaan takaisin kotiin, niin mieleeni muistuu taas niitä arkisia pieniä eroja. Täällä esimerkiksi paikalliset leipomot ovat ihmisten elämässä suuressa roolissa päivittäin ja itsekin käyn viereisessä leipomossa (joka sattuu muuten oleman kaupungin paras) monta kertaa viikossa. Etenkin tuoreen patongin käyn nappaamassa sieltä lähes joka päivä. Pain au chocolat on taas suosikkini aamuisin, mutta niitä haemme lähinnä viikonloppuna, kun näistä herkuista voi nauttia ajan kanssa. Suomessa tätä leipomokulttuuria ei ole ainakaan samassa mittakaavassa kuin mitä Ranskassa ja koska itse rakastan sitä, niin näkisin mielelläni Helsingissäkin enemmän boulangeries.
Ranskassa kannattaa muuten valita leipomo huolella, sillä monet esimerkiksi lämmittävät pakastepatongit uunissa ja osassa ne tehdään alusta alkaen leipomon tiloissa. Meidän lähileipomossa patongit ovat tuoreita ja lähes aina juuri uunista tulleita, joten voitte kuvitella sen vielä lämpimän leivän maun ja tuoksun. Voi että…siihen päälle sitten joko tryffelijuustoa (aivan tajuttoman hyvää) tai kunnon voita. Voilà!
I have been living in France for so long, that most things have become “normal” to me. However, every time I go back to Finland and return, I notice some small differences once again between the two countries. In France there are many boulangeries and for the French they are very important. I visit the next door boulangerie almost daily to get a fresh baguette and on the weekends some pains au chocolat. I love this culture (which comes as no surprise, as I love bread) and is something I would definitely miss if I ever move somewhere else.
