Käytiin eilen vakkarilukijani Lauran kanssa mielenkiintoista keskustelua edellisen postauksen kommenttikentässä. Aiheena oli se miten blogeissa on nykypäivänä liiankin siloiteltua sisältöä ja sellainen tarttumapinta puuttuu. Näin bloggarin näkökulmasta tilanne on ehkä vaivihkaa eskaloitunut siihen, kun on yrittänyt pysyä blogien kehityksen mukana. Kuvat ovat nykyään muotiblogeissa, kuin Voguen sivuilta revittyjä ja kuvankäsittelytaidot ovat lähes kaikilla huipussaan. Itse olen yrittänyt tähdätä samaan, vaikka todellisuudessa taidot eivät siihen kyllä riitä. Kompromissina olenkin sitten panostanut ns. normaaleihin asukuviin ja kunhan olen osannut säätää kuviin valotuksen jälkikäteen niin se on riittänyt. Takaraivossa on kuitenkin aina se fiilis, että tämä ei vain riitä kilpailemaan alan parhaimpien kanssa.
Nyt kun olen blogin rinnalla täysipäiväisesti töissä, niin sisäisestä perfektionistista on pakko hieman päästää irti. Aika ja energia, kun ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Joko teen siis tätä rennommalla otteella tai sitten en ollenkaan. Blogin alkuaikoina tätä teki niin eri hengessä ja mitä ammattimaisemmaksi tämä touhu on muuttunut, niin sitä vakavampaa siitä on jotenkin tullut niin hyvässä, kuin pahassa. Negatiivisena puolena on ehkä ne odotukset ja paineet, jotka itselleen luo. Eilinen postaus on hyvä esimerkki siitä, että jotenkin en olisi yhtään halunnut julkaista (omasta mielestäni) huonolaatuisia kuvia, mutta sitten toisaalta tuntui taas kivalta, kun pystyi vaivattomasti päästämään teidät eilisen tunnelmaan ja jakamaan niitä arjen todellisia hetkiä. Nämä tämänkin postauksen kuvat jäivät julkaisematta, koska mielestäni ne eivät olleet tarpeeksi hyviä blogin puolelle. Nyt näin jälkikäteen tuntuu hullulta, sillä eihän blogini ole mikään Vogue-lehti ja ajan puutteissa on välillä tyydyttävä niihin kuviin mitä sillä hetkellä saa otettua. Oli niissä sitten huono valo, hiukset huonosti tai asukaan ei enää tuntuisi hyvältä. Eihän se niin vakavaa ole?
Tästä samasta aiheesta on hiljattain puhuttu paljon eri blogeissa ja aina tulee se selväksi, että moni lukija ei edes toivo kuvien olevan samaa luokkaa kuin suurien muotilehtien sivuilla. Päinvastoin, moni haluaa takaisin siihen alkuun, kun kaikki oli paljon kotikutoisempaa ja aidompaa. Itse ymmärrän tämän hyvin ja blogien alkuperäinen tarkoitushan oli päästä kurkkaamaan ihan normaalin ihmisen elämään ja/tai asuihin. Jotenkin kilpailun kiristyessä koko blogimaailma on vaan kehittynyt niin paljon ja sisällöstä on tullut paljon harkitumpaa. Luonnollista ja tervettähän se tosin on, että ala kehittyy ja blogitkin menevät eteenpäin, mutta ehkä omalla kohdallani voin ihan hyvin mielin julkaista niitä vähemmän “tuotettuja”-postauksia.
Olisi mielenkiintoista ja kiva kuulla, että mitä te toivotte lukevanne blogistani? Mitkä ovat teidän suosikkipostauksianne? Entä kuinka tärkeänä pidätte esimerkiksi kuvia? Tilanne on tosiaan se, että päivätyöni vaikuttaa blogiin sen verran, että asukuviin tai postaustahtiin en välttämättä ehdi panostamaan saman verran, kuin aikaisemmin, mutta näillä mennään! Voi olla, että palataan takaisin siihen meininkiin mikä oli Pariisissa, eli kotikadulla nopeasti napatut kuvat töiden jälkeen, eli voisi sanoa, että mennään back to basics.
Sorry guys, no translation today. Have a great new week!
Photos/Thomas D.
Jacket / Dolce & Gabbana (similar here*)
Knit / All Saints (similar here*)
Leather pants / H&M (similar here*)
Sneakers / Converse (similar here*)
Sunnies / Heritage
Bag / Chanel
*Commercial links.
