Olen pyöritellyt mielessäni miten pukisin sanoiksi ajatukseni ilmastonmuutokseen liittyen. Ja etenkin siihen, että minkä vastuun koen itselläni olevan näin “muotibloggarina”. Vieläkään en ole saanut mitään järkevää ylös, joten annan ajatusteni muhia vielä hetken. Koen kuitenkin pientä tuskaa siitä miten “myyn” muotia blogini välityksellä, vaikka kukaan meistä ei tarvitsisi enää yhtä ainuttakaan uutta vaatetta elämämme aikana. Se, että itsekin ostan budjettisyistä halpamerkkien tuotteita ja tilaan muotia esim. verkon kautta, on pistänyt ajattelemaan omaa vastuutani ilmastonmuutokseen liittyen (muista asioista puhumattakaan). Koen, että blogini välityksellä haluan kannustaa ajatukseen “laatu korvaa määrän” ja “ei kannata juosta trendien perässä”, mutta silti hankin joka kausi jotain uutta. Hieman ristiriitaista? Kyllä. Toki olen huolellinen siitä, että ostan sellaisia tuotteita joiden pitäisi kestää hyvinä pitkään (syynään mm. materiaalit tarkasti), mutta se ei poista sitä, että ostan kuitenkin nimenomaan uutta. Vaikea nyt pukea sanoiksi näitä mietteitäni, joten jätän tämän suosiolla tähän, mutta toivottavasti jossain vaiheessa saan ajatukseni kasaan ja tekstiksi asti! Uskon ja toivon, että en ole ainut henkilö, joka tuntee pientä maailmantuskaa tällä hetkellä liittyen ilmastonmuutokseen…Nyt tai ei koskaan on meidän jokaisen muutettava tapojamme parempaan – tai edes annettava muutokselle mahdollisuus.
Oletteko kamppailleet samanlaisten ajatusten kanssa siellä ruudun toisella puolella?
Photos/Thomas D.
Blazer / Andiata
Leather trousers / H&M
Top / Uniqlo
Belt / Asos
Heels / Zara
Bag / Céline
