Olemme pohtineet paljon kieliasioita nyt kun odotamme esikoistamme. Mieheni on tosiaan ranskalainen, itse olen suomalainen ja yhteinen kielemme on englanti. Meille on ollut alusta asti hyvin selvää, että tulemme puhumaan lapselle omaa äidinkieltämme, eli minä suomea ja mies ranskaa. Kaksikielisyyshän on etenkin Suomessa hyvinkin normaalia ja itselläni on paljon suomenruotsalaisia ystäviä, jotka ovat kasvaneet kahden kielen kodissa koko elämänsä ja puhuvat molempia ihan yhtä sujuvasti. Kaksikielisyys ei siis itsessään mietitytä millään tavalla, mutta sitä olemme pohtineet aiheuttaako kolmas kieli (englanti) haasteita.
Olen kuullut monelta, että monikielisissä kodeissa tärkeintä on olla lapselle johdonmukainen, eli pysyä siinä kielessä mitä lapselle haluaa puhua siitäkin huolimatta, että vastaus tulisi toisella kielellä takaisin. Meille on ehdottoman tärkeää, että lapsi osaa puhua myös mieheni äidinkieltä, sillä se on pitkälti ainoa kieli millä hän voi kommunikoida ranskalaisen sukunsa kanssa. Koska asumme Suomessa ja täällä se kieli tulee olemaan arjessa enemmän läsnä, toivomme että lapsi siitä huolimatta nappaa ranskankielen (ainakin jossain vaiheessa), niin että pystyy sillä sujuvasti kommunikoimaan.
Se, että tulemme perheenä luultavimmin keskustelemaan esim. illallispöydässä englanniksi toki sekoittaa pakkaa, mutta toivottavasti ei niin pahasti, että se vaikuttaisi oppimiseen negatiivisesti. Olen kuullut, että tämä voi aiheuttaa puheenviivästymistä jossain määrin, mutta tämäkin varmasti hyvin yksilöllistä.
Pidän monikielisyyttä vain ja ainoastaan rikkautena ja olenkin kiitollinen siitä, että lapsemme tulee saamaan ainakin kaksi kieltä ilman sen suurempaa vaivaa. Tiedän kuinka haastavaa aikuisiällä on opiskella uutta kieltä, joten kaikki kielet mitä lapsi saa kotoa on vain kotiinpäin. Täytyy vain toivoa, ettei tämä kolmikielinen ympäristö osoittaudu liian haastavaksi, mutta aika näyttää senkin!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
