En voi uskoa, että on vierähtänyt lähes vuosi viime kerrasta kun julkaisin tällä alustalla mitään. Olen oikeastaan ollut niin kiinni lapsessani, kun olen viettänyt kaksi vuotta kotona hänen kanssaan, että aikaa ja energiaa ei ole rehellisesti sanottuna riittänyt enää “työpäivän” jälkeen muuhun kun rentoutumiseen.Nyt meidän arki on muuttunut hurjasti, sillä poikani aloitti päiväkodin kolmisen viikkoa sitten. Itse palaan lokakuussa töihin, joten koko syykuu on käytännössä pyhitetty itselleni. Aikamoista luksusta kahden intesiivisen vuoden jälkeen!
Tämä “lepoloma” tuli kyllä hyvä saumaan, sillä sain keskenmenon elokuun lopulla ja keskenmeno on vieläkin kirjaimellisesti “kesken”. Henkisesti koen toipuneeni hyvin, mutta tämä fyysinen osuus tuli yllätyksenä. Olen ollut aika heikossa hapessa, mutta onneksi päivä päivältä vahvempi fiilis. Kirjoitin tästä aiheesta enemmän Instassa ja sitä kautta sain purettua kokemusta monen muun keskenmenon kokeneen kanssa. Ystävien ja perheen tuki on myös ollut korvaamatonta toipumisessa. Uskon myös vahvasti kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus, joten tämä ajattelutapa on auttanut itseäni asian käsittelyssä. Voin siis hyvin ja vielä kun keho palautuu niin sitten uskon olevani valmis uuteen arkeen lokakuussa!
Mietin mitä kaikkea tässä vuodessa on tapahtunut niin ainakin yksi iso asia on se, että ostimme kesämökin kesäkuussa ja saimme viikko sitten avaimet vihdoin käteen. Teemme siellä remonttia nyt syksyn aikana ja tämä pieni projekti tuntuukin tosi mieleiseltä, kun on kunnolla aikaa työstää sitä.
Tämän lisäksi poikamme tosiaan aloitti päiväkodin kolmisen viikkoa sitten ja kahden rankan viikon jälkeen hän on sopeutunut sinne uskomattoman hyvin ja tästä olemme niin kiitollisia. Päiväkodin aloitus on koko perheelle iso asia ja varsinkin lapselle, joten rehellisesti sanottuna stressasin tätä paljon etukäteen. Etenkin, kun oli lukenut lehdistä niin paljon negatiivista varhaiskasvatuksen tilasta, mutta ainakin toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään valitettavaa – päinvastoin. Ottaa todella päähän kuinka aliarvostettuja ja alipalkattuja alan henkilöstö on ottaen huomioon, että he kasvattavat ja pitävät huolta lapsistamme. Päivät on heillekin tosi intesiivisiä ja en voi kun ihailla kaikkea sitä mitä he tekevät ja kuinka paljon he joustavat. Itselläni ei todellakaan riittäisi rahkeet siihen hommaan, joten arvostus heitä kohtaan on suuri!
Nyt kun aikaa on vapautunut omasta kalenteristani, niin yritän hieman herätellä tätä blogia henkiin. En rehellisesti sanottuna tiedä lukeeko kukaan enää blogeja, mutta itse olen kaivannut niitä. Somesta on tullut niin hektistä ja videot vaan vilisevät silmien edessä, että itse olen kaivannut takaisin tähän “hitaampaan” aikaan. Tulevasta sisällöstä en osaa vielä sanoa, mutta varmasti vähän kaikkea mitä omaan elämään kuuluu – perhettä, mökkiprojektia ja muotia. Jos ehtisin edes pari kertaa viikossa postamaan, niin tavoite olisi täyttynyt. Katsotaan mihin tilanne kehittyy ja onko blogeilla enää edes tarvetta/kysyntää, mutta se jää nähtäväksi.
Ihanaa viikonloppua ja kuullaan <3
