[dropcap custom_class=”normal”]Olen luonnollisuuden puolesta puhuja, vaikka värjäänkin hiuksiani ja käytän meikkiä arjessa. Kauneushan on katsojan silmässä, mutta itse olen sitä mieltä, että luonnollisuus on kaunista. Älkää käsittäkö väärin, tykkään meikata ja muutenkin ehostaa itseäni. Luonnollisuudella tarkoitan ehkä enemmänkin itsensä hyväksymistä sellaisenaan kuin on.[/dropcap]
Tuntuu, että nykyään on ihan normaalia käydä korjauttamassa “vikojaan” plastiikkakirurgilla. Jokainen saa tietenkin tehdä täysin omat päätökset elämässään. Jos kosmeettinen leikkaus on oma tahto, niin siitä vain. Ainut asia mikä mietityttää on se, että monet tekevät näitä päätöksiä liian nuorena. Moni alle kaksikymppinen voi olla täysin eri mieltä asioista viiden vuoden päästä ja silloin voi harmittaa jos on ehtinyt käydä jo veitsen alla.
Itsellänikin on toki niitä epävarmuuksia, mutta koen, että ne kuuluvat elämään. En todellakaan ole aina tyytyväinen omaan peilikuvaani, mutta fakta on se, että juuri nämä piirteet tekevät minusta minut. Haluan, että vanhempana eletty elämä näkyy kasvoistani sen sijaan, että naama on niin kiristetty, että kasvoista löytyy pelkästään se yksi ja sama ilme.
Kuten sanottu, en ole plastiikkakirurgiaa vastaan missään nimessä, mutta en koe sen olevan oma juttuni. Puhun nyt siis puhtaasti kosmeettisista operaatioista. En myöskään halua tuomita ketään, joka on leikkauksessa käynyt. Vaikka itse olen asiasta yhtä mieltä niin se ei tietenkään tarkoita sitä, että oma mielipiteeni olisi yhtään parempi kuin kenenkään muun. Omaan silmääni luonnollisuus on vain yksinkertaisesti kauniimpaa.
Mitä mieltä te olette tästä aiheesta?
I’ll always root for natural beauty. I do wear make-up and I color my hair, but I think everyone should emphasize their best features rather than try to fix their face or body through plastic surgery. I’m talking now about purely cosmetic surgeries. I think it’s super important in life to accept yourself as you are. I know, it’s easier said than done. And yes, I’m not always happy with my appearance, but every “fault” is part of me and I wouldn’t change them even if I could.
Plastic surgery is becoming more popular as we speak and I think it’s a shame that women feel the pressure to look a certain way and not embrace themselves as they are. I honestly think plastic surgery (for cosmetic reasons only) should have an age-limit of 25 or something, because it’s a shame when very young women start changing their appearance due to insecurities and pressure from the outside.
I’m not completely against plastic surgery, but I just could never see myself going under the knife to change the shape of my nose or get bigger breasts for example. If someone else feels like their life will become much better if they had bigger breasts, it’s good they have the option to do it. I just think natural looking women are the most beautiful. This is of course only my opinion.
What are your thoughts on this topic?
Coat / H&M
Jeans / Mango (similar here)*
Heels / Zara
Bag / Chanel
*Mainoslinkki.
8 comments
Anni
Olen aika samalla linjalla – minusta tuntuu myös, että eivät monet oikeastaan edes tule toimenpiteittensä myötä onnellisimmiksi tai tyytyväisemmiksi, koska tavallaan oman itsensä hyväksyntä pitäisi lähteä sisältä päin, eikä sitä voi ulkoisilla operaatiolla korjata. Toisaalta onnistunut operaatio voi varmaan “avat silmät” omalle kauneudelle? Kuulostaa ehkä hassulta, mutta lopetin itseni pitämisen rumana kun värjäsin jokunen vuosi sitten kulmakarvat tummaan (myös värjättyyn) tukkaan sointuvaksi. Ne korostivat kasvojen piirteitä ihan eri tavalla ja aloin hiljalleen tajuta, ettei ulkonäössäni ole mitään vikaa – joten eiköhän plastiikkakirurgisella operaatiolla voi olla sama itsetuntoa kohottava vaikutus.
PS. Katson kauhulla, että upposikohan nuo piikkikorot multaan… 😀
PPS. Olen pitänyt kovasti postauksiesi monipuolisuudesta, ja mm. Ranskaa käsittelevät jutut ovat mielenkiintoisia. Koska olet asunut sekä siellä että Suomessa, minua kiinnostaisi kovasti lukea näkökulmasi maiden välisistä kulttuurieroista, erityisesti mitä tulee ruokailukulttuuriin – mielikuvani on, että se on perinteisesti ranskalaisilla vahva, kun taas suomalaisilla olematon, mutta ovatko erot tasapäistyneet? Käyvätkö natiiivit ranskalaiset esim. pikaruokaloissa noudattamatta ruoka-aikoja jne.?
Anna Sofia
Sehän siinä on se suurin sääli. Jos se ongelma on siellä korvienvälissä ja sitten mennään kirurgin veitsen alle hakemaan helpotusta, jota ei sitten ikinä ehkä saada. Uskon myös, että etenkin nuoremmilla on se riski, että juuri näin tapahtuu. 18-vuotias on omasta mielestäni liian nuori menemään leikkauksiin koska se mielipide voikin olla aivan toinen muutaman vuoden päästä. Moni nuori on varmasti epävarma omasta kropastaan, mutta se epävarmuus on juuri lähtöisin sieltä pääkopasta eikä niinkään siitä kropasta. Epävarmuuskin monesti hälvenee iän myötä…
Olen kyllä sitä mieltä, että jos joku on miettinyt monta vuotta jotain operaatiota (oli se sitten rinnat tai nenä) ja kokee, että se tekisi hänen olostaan itsevarmemman niin go for it. Onhan se hyvä, että ihmisillä on se mahdollisuus muuttaa näitä “pahasti häiritseviä” asioita itsessään. Kunhan se tehdään juuri itsensä takia, eikä se vuoksi, että yrittää miellyttä jotain toista henkilöä tai päätyy tähän ratkaisuun ulkoisten paineiden takia.
Tätä juuri tarkoitan, että jo pienellä ehostuksella voi saada paljon aikaan. Oli se sitten juuri vaikka kulmakarvojen värjääminen/muotoilu tai uusi kampaus. Ehostamalla itseään ja tuomalla esiin niitä omia hyviä piirteitä ja puolia, on se mitä kannustaisin kaikkia tekemään siinä vaiheessa jos jokin asia omassa naamassa tai kropassa alkaa tökkimään. Viimeisimpänä vaihtoehtona on sitten mennä kirurgin puheille…
PS. Heh, kyllä ne upposivat! Oli aikamoista tasapainottelua…Sen lisäksi pelkäsin kuollakseni milloin maanomistaja tulee häätämään meidät haulikon kanssa tuolta pellolta. Draamaa! 😉
PPS. Voisin tehdä ihan postauksen aiheesta jossain vaiheessa? Viimeistään kesäkuussa kun muutan! Ruokailukulttuuri on nimittäin ihan erilainen. Toki riippuu siitä mihin on tottunut, mutta oman perheeni ja poikaystäväni perheen ruokailut on kyllä ihan erilaiset. Yksi asia mikä on todella vahvasti läsnä Ranskassa on ne ruoka-ajat. Siellä syödään lähes kellontarkkuudella kun täällä taas syödään vähän silloin kun on nälkä ja sitten popsitaan välipaloja pitkin päivää. Ranskassa välipalan syöminen (aikuisilla) ei ole yleistä.
Anni
Kuulin joskus että (erit. nuorena) pitäisi harkita tatuointia ainakin kolme vuotta, koska mieli muuttuu niin nopeaan, mikä voisi olla hyvä vähimmäisaikmäärä myös moisille kauneusoperaatioille. Ja kuulostaa ehkä vähän kukkahattutätimäiseltä, mutta pidän tavallaan surullisena että ihmisiin, (nuoriin) naisiin varsinkin, kohdistuu niin suuria ulkonäköpaineita, että on pakko hankkia esim. ne epäluonnollisen suuret rinnat. Epätyytyväiset naiset ovat valmiita käyttämään paljon rahaa ulkonäköönsä, joten ei ole ihme, että epärealistisia kauneusstandardeja pidetään ylhäällä esim. mainostajien toimesta…
Ja lukisin tosi mielellään ruokailukulttuuripostauksen! Vähän “aiheesta poikkeavat” postaukset (heh kuten tämäkin :)) ovat virkistäviä.
Anna Sofia
Se voisi kieltämättä olla ihan hyvä idea! Jep, mun mielestä on myös todella surullista jos joku kokee, ettei kelpaa sellaisenaan. Ulkonäköpaineet on nuorilla nykyään varmasti todella kovia, joten täytyy olla aika hyvällä itsetunnolla varustettu, että kestää sen kaiken.
Ruokakulttuuripostausta tulossa tilauksesta! 🙂 Hyvä aika toteuttaa se on kesäkuussa kun pääsen takaisin niihin ympyröihin, heh!
Reetta V.
Samoja fiiliksiä täällä! Ja hei, aivan superkauniit kuvat. <3
Anna Sofia
Kiitos Reetta! <3
milena
Upeita kuvia! Näissä on ihana tunnelma; rauhallinen, melankolinen ja ennen kaikkea luonnollinen. 🙂 Asusi sopii maisemaan täydellisesti.
Anna Sofia
Kiitos Milena! Mä olen vähän tällainen landepaukku niin ehkä se paistaa näistä kuvista? 😉