Nyt muistan taas miksi rakastan helmi-maaliskuun vaihdetta; valon määrä lisääntyy ihan kohisten! Eilenkin lähdin toimistolta viiden jälkeen ja kävelin kotiin vielä valoisaan aikaan. Ihanaa! Vaikka pientä kevätväsymystä on ilmassa, niin valo antaa mielettömän määrän energiaa. Eilenkin lähestulkoon unohtui, että on vasta helmikuun loppu sillä auringon lämmössä oli ihana seistä hetken. Saa nähdä millainen takatalvi sieltä vielä iskee, mutta nyt nautitaan tästä!
Luin muuten eilen Stella Harasekin blogista hänen miehensä Jarnon kirjoituksen “Liian köyhä kouluun?”, joka oli kyllä liikuttava teksti. Laittoi miettimään ja vahvisti omaa mielipidettäni siitä, että sanonta, “Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet” ei pidä paikkaansa. Ei kaikille ole annettu samoja kortteja ja kyllä ne kotiolot ja lapsuus vaikuttavat aika paljonkin asioihin. Tätä mieltä ainakin itse olen. Tämä kirjoitus oli myös pieni pisto sydämeen, sillä se muistutti yhdestä tilanteesta viime syksyltä. Menimme lounaalle kollegani kanssa ja Aleksilla istui teini-ikäinen poika kyltin kanssa, että hän kerää rahaa lukiokirjoihin. Muistan, että ihmettelin asiaa ja ajattelin heti, että rahan keruu on varmasti johonkin ihan muuhun tarkoitukseen – sellaiseen mitä en halua tukea. Asia jäi kuitenkin mieleeni ja keskustelimme kollegani kanssa tästä ja tuli todella paha mieli, sillä meidänhän olisi ehdottomasti pitänyt sanoa tälle pojalle, että lähdemme hänen kanssaan ostamaan ne kirjat. Jos hän olisi kieltäytynyt, niin luultavasti raha olisi tosiaan mennyt ihan muihin juttuihin, mutta olisi pitänyt kuitenkin tarjota sitä apua – sillähän se olisi selvinnyt. Tämä tilanne jäi kaihertamaan mieltä, mutta en sen koommin nähnyt tätä poikaa, eli toivon, että apu meni kuitenkin perille. Onneksi nyt pystyin vähän korvaamaan tätä tilannetta osallistumalla Yhteisvastuu keräykseen ja suosittelen kaikkia kykeneviä tukemaan tätä kampanjaa täällä.
Aurinkoista keskiviikkoa!
Photos/Thomas D.
Coat / Ellos*
Cashmere knit / Hemaiseva.com*
Leather trousers / H&M
Boots / Tamaris
Bag / Céline
*Gifted/Commecial link.
2 comments
Sanna
Moikka,
itse näin varmasti saman pojan ja mietin juuri niin kuin sinä. Töissä tajusin, että apua! Minunhan olisi pitänyt viedä poika Suomalaiseen ja ostaa puttuvat kirjat, mutta liian myöhään tajusin. En nähnyt poikaa enää. Jäi kyllä TODELLA paljon vaivaamaan mieltäni ja oli hyvin surullinen olo pitkän aikaa. Tämä on niin totta! Jotenkin pitäisi löytää kanavia miten pääsisi auttamaan suoraan tälläisia nuoria ilman, että heidän pitäisi seistä Aleksilla kyltin kanssa….
S-
Anna Sofia
Veikkaan, että oli! Istui juurikin siinä Suomalaisen lähettyvillä…Ymmärrän niin hyvin, että tämä jäi vaivaamaan koska samat ajatukset pyörivät omassakin päässä. Ja kuten sanoit, niin olisi loistavaa jos pystyisi suorempaan auttamaan näissä tapauksissa. Lahjoittaminen mm. tähän Yhteisvastuu keräykseen toivottavasti auttaa monia, mutta itsellä on aina pieni epäillys siitä, että mitä näillä rahoilla konkreettisesti tehdään. En enää uskalla lahjoittaa ihan mihin tahansa (etenkin kansainvälisesti), koska olen lukenut niin paljon juttuja siitä miten lahjoitukset valuvat virkamiesten taskuun ja vain murto-osa jää niitä oikeasti tarvitseville.
Täytyy tutkia olisiko täällä Suomessa esim. joku “kummi” ohjelma minkä kautta voisi auttaa esim. yhtä nuorta juurikin näiden kouluhankintojen kanssa…Mannerheiminlastensuojeluliittoa olen myös tukenut ja heillä on monia hienoja palveluita lapsille ja nuorille! Sieltä voisikin kysyä tästä asiasta…