Olemme pohtineet paljon kieliasioita nyt kun odotamme esikoistamme. Mieheni on tosiaan ranskalainen, itse olen suomalainen ja yhteinen kielemme on englanti. Meille on ollut alusta asti hyvin selvää, että tulemme puhumaan lapselle omaa äidinkieltämme, eli minä suomea ja mies ranskaa. Kaksikielisyyshän on etenkin Suomessa hyvinkin normaalia ja itselläni on paljon suomenruotsalaisia ystäviä, jotka ovat kasvaneet kahden kielen kodissa koko elämänsä ja puhuvat molempia ihan yhtä sujuvasti. Kaksikielisyys ei siis itsessään mietitytä millään tavalla, mutta sitä olemme pohtineet aiheuttaako kolmas kieli (englanti) haasteita.
Olen kuullut monelta, että monikielisissä kodeissa tärkeintä on olla lapselle johdonmukainen, eli pysyä siinä kielessä mitä lapselle haluaa puhua siitäkin huolimatta, että vastaus tulisi toisella kielellä takaisin. Meille on ehdottoman tärkeää, että lapsi osaa puhua myös mieheni äidinkieltä, sillä se on pitkälti ainoa kieli millä hän voi kommunikoida ranskalaisen sukunsa kanssa. Koska asumme Suomessa ja täällä se kieli tulee olemaan arjessa enemmän läsnä, toivomme että lapsi siitä huolimatta nappaa ranskankielen (ainakin jossain vaiheessa), niin että pystyy sillä sujuvasti kommunikoimaan.
Se, että tulemme perheenä luultavimmin keskustelemaan esim. illallispöydässä englanniksi toki sekoittaa pakkaa, mutta toivottavasti ei niin pahasti, että se vaikuttaisi oppimiseen negatiivisesti. Olen kuullut, että tämä voi aiheuttaa puheenviivästymistä jossain määrin, mutta tämäkin varmasti hyvin yksilöllistä.
Pidän monikielisyyttä vain ja ainoastaan rikkautena ja olenkin kiitollinen siitä, että lapsemme tulee saamaan ainakin kaksi kieltä ilman sen suurempaa vaivaa. Tiedän kuinka haastavaa aikuisiällä on opiskella uutta kieltä, joten kaikki kielet mitä lapsi saa kotoa on vain kotiinpäin. Täytyy vain toivoa, ettei tämä kolmikielinen ympäristö osoittaudu liian haastavaksi, mutta aika näyttää senkin!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
8 comments
Airi
Moikka,
Meillä on yhdet perhetutut, joista äiti suomalainen, isä italialainen ja asuinpaikka Sveitsi. Yhteinen kieli vanhemmilla on englanti. Heistä on kasvanut mitä mainioimpia kielitaitureita, sillä kolmen kotikielen lisäksi koulut on käyty ranskaksi eli he puhuvat 4 kieltä oikeastaan natiivisti. Tämä ei ole ollut ikinä mikään ongelma ja kun heidän kanssaan illallistetaan soljuu kielten vaihto erittäin näppärästi eikä kielien osaaminen ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti heidän kielivarastoihin. Heillä vanhemmat ovat aina puhuneet todella johdonmukaisesti omia äidinkieliään ja tulos näkyy. Ei siis huolta ja mikä rikkaus, että pystytte tarjota lapsellenne niin laajaan kielikasvatuksen. Toki varhaislapsuudessa ei puheominaisuus kehity niin nopeasti, mutta se palkitaan myöhemmin!
Anna Sofia
Heippa Airi,
Kiitos viestistä! Meillä on siis hyvinkin samanlainen tilanne kuin teidän perhetutuilla (miinus se yksi kieli ellei sitten laiteta lasta kiinankieliseen päiväkotiin, heh). On se kyllä aika mieletöntä, että lapsi saa noin monta kieltä “vähällä vaivalla”. Itse tiedän miten haastavaa on oppia uusi kieli aikuisiällä, joten ihanaa, että kotoa saa kaupan päällisenä hyvän kielitaidon! Ja tässä tärkeintä tulee varmasti olemaan juurikin se oma johdonmukaisuus – muuten voi mennä haastavaksi, jos itse soutaa ja huopaa kielten välillä.
Bni
Monikielisyys on niin kiinnostava juttu! Mulla on paljon kolmikielisiä ystäviä, heillä perheissä on melkein aina ollut sääntönä nuo tarkat rajat, eli jos esim lapsi puhuu “väärää kieltä” äidille, ei äiti vastaa vaan sanoo “miten sanot tuon ruotsiksi?”. Tällä tavoin lapset oppii selkeästi mikä kieli on mikä eikä sekoituksia tule liikaa.
Meidän suomenruotsalaisessa perheessä äiti on aina kertonut juttuja siitä miten laosena vaihdoin kieltä lennosta riippuen ketä katsoin! Eli jos puhuin ruotsia äidille ja isä käveli huoneeseen, niin kieli vaihtui lennosta suomeen aina kun puhuin iskälle. Kauheinta ikinä oli jos “joutui” jostain syystä sanomaan väärällä kielellä asioita “väärälle” vanhemmalle
Anna Sofia
Jep, se on varmasti tärkeintä tässä ettei itse sekoita lasta sillä, että vaihtelee kielten välillä! Ja se on kyllä niin ihmeellistä, kun pieni lapsi ymmärtää vaihtaa kieltä lennosta riippuen kenen kanssa puhuuu. Yksi parhaista ystävistäni on eestiläinen (mies suomalainen) ja muistan kun hänen lapset olivat pieniä ja ymmärsivät puhua minulle suomea ja äidille eestiä – niin helposti vaihtoivat kieltä keskustelun lomassa.
Voin myös kuvitella, että kun tottuu puhumaan yhtä kieltä yhden ihmisen kanssa – sen muuttaminen on vaikeaa ja tuntuu oudolta. Meillä kävi vähän niin mieheni kanssa. Kun tapasimme puhuimme alusta asti englantia ja siitä tuli meidän yhteinen kieli. Sen jälkeen kun opin paremmin ranskaa niin yritimme vaihtaa yhteistä kieltä, mutta se ei vaan ikinä tuntunut luonnolliselta.
Pia
Kolimikielisuus on hyvä! Meillä puhutaan kotona ruotsia (minä), englantia (keskenäään mieheni kanssa ja ranskaa (mieheni) meidän 2,5 vuotiaan kanssa. Voi olla että se on hänelle aiheuttanut puheenviivästymistä, mutta loppupeleissä se ei haittaa ja on varmasti rikkaisuus.
Anna Sofia
Heippa Pia! Kiitos omakohtaisen kokemuksen jakamisesta. Hienoa, että teillä homma pelittää ja niinhän se on, että vaikka kolmikielisyys aiheuttaisi puheenviivästymistä niin ei sekään haittaa kun lopputulema on se, että lapsi oppii montaa eri kieltä. Se on todellakin rikkaus!
Marjo
Hei! Ajattelin tulla jakamaan oman kokemukseni aiheesta. Meillä on hyvin samanlainen tilanne kuin teillä. Minä olen suomalainen, mieheni ranskalainen ja asumme Suomessa. Meillä on kaksi lasta, pian 5v täyttävä tyttö ja 2v poika Minun ja mieheni yhteinen kieli on englanti. Ok, sekoitamme kaikkia kolme kieltä ja kuulostaa varmasti muiden korviin hassulta. Välillä jopa itseänikin naurattaa. Olen samaa mieltä siitä, että yhteistä kieltä on hankala vaihtaa kun on aikoinaan alettu puhumaan tietyllä kielellä.
Minä puhun lapsille suomea ja mies ranskaa. He ovat ranskankielisessä päiväkodissa. Tyttö oppi puhumaan ennen kuin täytti 2v ja vaihtaa kieliä sujuvasti esim.ruokapöydässä jopa kesken lauseen. Poika opettelee puhumaan ja nyt parin viime kuukauden aikana puhe on kehittynyt valtavasti. Hän puhuu ehkä hieman enemmän suomea kuin ranskaa ja ymmärtää molempia kieliä yhtä hyvin. Keskenään lapset puhuvat enemmän suomea ja välillä myös ranskaa. Tyttö ymmärtää myös joitain sanoja englantia ja kohta on meidän salakieli mennyttä 😀
Olemme alusta asti olleet johdonmukaisia kielten suhteen. Tähän kuuluu myös tapakasvatus, joka ranskan kielessä on huomattavasti tarkempaa. Suomeksi voi ihan kohteliaasti äidiltä pyytää ”saisinko maitoa”, mutta ranskaksi ei missään nimessä. Aina pitää lisätä ” s’il te plaît papa” tai maitoa ei anneta. Nämä ovat mielestäni tosi tärkeitä kielen ja kulttuurin kannalta.
Ihailen suuresti lasten kykyä oppia kieliä. On kyllä niin suuri rikkaus kun voi antaa lapselle syntymälahjana useamman kielen ja samalla useamman kulttuurin. Omasta kokemuksesta siis lämpimästi kannustan tähän kolmen kielen komboon.
Tsemppiä viimeisiin raskausviikkoihin <3
Anna Sofia
Hei Marjo!
Iso kiitos kokemuksen jakamisesta! Todella mielenkiintoista kuulla samassa tilanteessa olevien kokemuksia tähän kieliasiaan liittyen. Ja ihana kuulla, että teillä tuo kolmikielinen ympäristö on toiminut hyvin! Mietinkin, että ranskankielinen päiväkoti voisi olla hyvä ajatus sitten kun se tulee ajankohtaiseksi, koska muuten lapsi kuulee ranskaa suomea vähemmän. Ja hyvä pointti tuo tapakasvatus! Se onkin ranskassa tärkeää ja kuitenkin puolet perheestä ja suvusta siellä, niin on loogista, että se otetaan huomioon. Voin kuvitella, että siellä sukulaiset tukehtuisivat patonkiinsa jos poika puhuisi ranskaa “suomalaisittain”. Täällä, kun pyynnöt yms. on suorempia ja noh, vähemmän kohteliaita heidän korvaansa.
Voin kuvitella, että sitten kun vanhempien “salakieli” alkaa olla menetetty niin täytyy olla vähän tarkempi puheissaan, heh. Mutta on kyllä todella suuri rikkaus, kun voi antaa lapselle useamman kielen, joten olemme iloisia tästä, vaikka se vaatiikin ehkä enemmän pohdintaa tässä vaiheessa ja johdonmukaisuutta jatkossa!
Kiitos Marjo ja ihanaa kevättä teidän perheelle <3