Heippa pitkästä aikaa! Kaksi kuukautta on ehtinyt vierähtämään edellisestä postauksesta ja nyt poikamme on jo yli 4kk. Täällä on ollut näin hiljaista ihan siitä syystä, että energiat on mennyt täysin vauvan hoitamiseen ja illalla olen mennyt nukkumaan melkein samaan aikaan hänen kanssaan, joten omaa aikaa ei pahemmin ole ollut. Nyt alkaa kyllä hiljalleen helpottamaan, joten ihana päästä kirjoittamaan tänne näin monen viikon jälkeen!
Edellisessä postauksessa kerroinkin, että meidän poika on vaativa tapaus. Sitä hän on kyllä välillä edelleen, mutta huomattavasti vähemmän, sillä aloin noin kolmen kuukauden kohdalla miettimään, että olisiko kyseessä kuitenkin jotain muutakin kuin vain vaativa vauva. Hänellä oli vatsavaivoja enemmän tai vähemmän koko pienen elämänsä ajan ja vaikka hän ei ollut ikinä mitenkään mahdottoman itkuinen niin huomasin, että hänellä oli usein selvästi epämukava olo mikä purkaantui yleisenä tyytymättömyytenä. Tilanne kuitenkin eskaloitui reilu kuukausi sitten, kun hän alkoi muutamana iltana itkemään kunnon kipuitkua ja heräsi yölläkin samaan (vatsa ei ollut toiminut viikkoon ja tiesin itkun johtuvan tästä). Silloin aloin selvittämään asiaa tarkemmin ja otin yhteyttä allergioihin erikoistuneeseen lääkäriin, joka epäili samaa kuin itsekin, eli maitoallergiaa. Sain ohjeeksi mm. antaa pojalle luumuvettä ja sillä vatsa saatiinkin toimimaan. Päätimme kuitenkin lääkärin kanssa aloittaa maidottoman dieetin ja aika nopeasti pojan olossa tapahtuikin suuri muutos. Hän on nyt selvästi tyytyväisempi ja mahavaivoja on enää satunnaisesti. Huonoja päiviä on varmasti kaikilla vauvoilla, mutta ero aikaisempaan on suuri. Toki lopetin maitotuotteiden käytön juuri siinä vaiheessa, kun kypsymättömän suoliston oireet yleensä helpottavat, joten varmaa diagnoosia ei ole voitu tehdä, mutta pian on tarkoitus tuoda hiljalleen lopettamiani ruokia takaisin ruokavalioon ja sillä tavalla selvittää, onko ongelma puhtaasti maito vai myös samaa proteiinia omaavat tuotteet. Uskon kuitenkin maitoallergiaan ja vaikka dieetti on itselleni todella haastava (olen elänyt Fazerin sinisellä lähestulkoon koko elämäni), niin se on kuitenkin pieni hinta siitä, että oma lapsi voi paremmin!
Tällä hetkellä nukkuminen on edelleen se suurin haaste, sillä poika nukkuu max. 30min päikkäreitä (mutta nyt viihtyy onneksi vaunuissa), vaikkakin eilen hän nukkui tunnin putkeen mikä tuntui ihmeeltä (ja toivottavasti ei ollut poikkeus), eli valoa on näkyvissä! Yöunet on kuitenkin aina ennen ollut ok verrattuna päikkäreihin, mutta nyt 4kk hulinoiden takia ne on kyllä mennyt aivan sekaisin. Vauva herää n. 2h välein ja pelkästään imetyksellä saan hänet heti takaisin unille. Sinänsä helpottavaa ettei tarvitse olla hereillä keskellä yötä pitkiä aikoja, mutta onhan se oma uni niin katkonaista, ettei se mitenkään riitä. Päätimmekin siis palkata unikonsultin auttamaan meitä kaikkia saamaan paremmat unet ja vaikka varsinaista unikoulua ei suositella alle 6kk ikäisille, niin kaikki vinkit ammattilaiselta on enemmän kuin tervetulleita! Kerron täälläkin tästä sitten enemmän ensi kuussa.
Arki on haastavaa tässä univelassa, mutta elämä on silti helpottanut hurjasti kun poika on kasvanut. Pieni mies juttelee jo kovasti, hymyilee paljon ja kikattelee, opettelee kääntymään ja on muutenkin enemmän taaperon oloinen kuin vauvan. Hän on mielettömän utelias ja viihtyy parhaiten kaupungilla, kun ympärillä ääniä ja nähtävää. Ja vaikka mielelläni luopuisin niistä yöimetyksistä, niin on siinä vaan jotain niin ihanaa, kun se pieni jää tuhisemaan siihen rinnalle nukahdettuaan ennen kuin raaskin nostaa hänet takaisin omaan sänkyyn. Vauvavuosi on hyvin raskas monelle meistä tuoreista vanhemmista, mutta uskallan väittää, että ne haastavimmatkin asiat helpottuvat ajan kanssa, eli silloin kun on todella vaikeeta niin se on hyvä pitää mielessä – vaiheesta toiseen. Tätä muistutan itsellenikin silloin kun silmät ristissä kuljen zombina kaupungilla ja itku on herkässä (ja kortin PIN koodi unohduksissa – true story)!
Kuvat eivät nyt liity postauksen aiheeseen mitenkään, mutta varastossa on vielä toinenkin asu kesältä, eli sekin on vielä tulossa. Sattuneesta syystä kuvat ja postaukset on jäänyt arkistoon pölyttymään! Ollaan siis vielä hetki näissä kesäisissä tunnelmissa ja sen jälkeen alan fiilistelemään syksyä ja etenkin syysmuotia täällä täysillä. Ihanaa viikkoa kaikille ja tsemppiä sinne muille äideille!
P.S. Yksi tärkeä asia vielä teille muille tuoreille äideille – ei kannata ikinä verrata omaa vauvaa tai vauva-arkea SOMEn kautta muihin (tai muutoinkaan), sillä silloin voi helposti tulla tunne, että kaikkien muiden vauvat on niin helppoja ja elämä on yhtä lounastapaamista ja shoppailua. Lupaan, että todella harva vauva on sellainen joka ei ikinä kitise tai itke, joten vaikka SOMEn kautta kaikki näyttäisi pelkästään ruusuiselta, niin se on harvoin koko totuus. Itsekään en jaa kuvia SOMEssa tummaakin tummemmista silmäpusseistani, tukoittain putoilevista hiuksistani tai niistä hetkistä kun pojalle ei kelpaa mikään ja olen ihan loppu. Arki koostuu siis näistäkin hetkistä ja se on hyvä muistaa, vaikka ette niitä näkisikään!
Photos/Thomas D.
Dress / Samsoe & Samsoe*
Bag / Chanel
Sandals / Birkenstock
*Gifted.
