BÉBÉ

Meille on ollut aina selvää, että jos vain saisimme joskus lapsen, niin olisi ihan sama kumpaa sukupuolta se olisi. Tästä huolimatta olen tuntenut jo pitkään (ennen raskautta), että kumpi ensimmäinen lapseni tulisi olemaan. En ole taikauskoinen tms. mutta jostain syystä olen kokenut asian todella vahvasti ja kun tulin raskaaksi niin tiesin heti kumpi sieltä tulisi. Kyse ei tosiaan ikinä ollut siitä, että kumpaa toivoin enemmän vaan yksinkertaisesti siitä, että tiesin kumpi sieltä olisi tulossa ja oikeassahan olin – odotamme siis pientä poikaa <3

Hulluinta tässä on vielä se, että kun kerroin äidilleni ensimmäisenä raskaudesta niin hän sanoi myös, että saisin pojan. Tokaisin vain takaisin, että tiedän. Tässä vaiheessa raskaus oli niin alussa, että edes np-ultraa ei oltu vielä tehty. Joku kummallinen tunne meillä molemmilla vain oli ja ehkä siksi poika tuntuu niin oikealta ja luonnolliselta. Tytöstä olisimme toki ihan yhtä onnellisia, mutta olin jotenkin niin varma asiasta, etten kertaakaan miettinyt, että asia olisi toisin.

Tiedän, että toisille vanhemmille sukupuoli voi olla isokin asia ja pettymys suuri, kun sukupuoli onkin “väärä”, mutta itse en pysty samaistumaan tähän. Johtuu ehkä siitä, etten ole ikinä pitänyt vanhemmaksi tuloa itsestäänselvyytenä ja yrityksessäkin meni pidempään, joten se varmasti vaikuttaa asiaan. Ylipäätänsä se, että on raskaana ja saa kokea vanhemmuuden on jotain niin suurta, että lapsen sukupuoli on mielestäni toissijainen asia.

Halusimme kuitenkin tietää sukupuolen rakenneultrassa siitä syystä, että mieheni ei tarvinnut vain luottaa intuitiooni tässä asiassa ja että pystyimme yhdessä alkaa rakentamaan vauvasta todellisempaa kuvaa. Täällä odotellaan siis pientä poikaa ja se tuntuu niin oikealta! <3

Tämä aihe on sellainen mitä olemme pohtineet mieheni kanssa hiljattain ja varmasti sellainen mikä herättää muissakin vanhemmissa ajatuksia. Olen itse aika varovainen somessa ottaen huomioon, että kirjoitan julkista blogia ja se varovaisuus varmasti heijastuu omaan mielipiteeseeni siihen miten paljon tai vähän, jos ollenkaan, lastani tulen näyttämään omissa kanavissani. Fakta on kuitenkin se, että kuka tahansa pääsee julkiseen somemateriaaliin käsiksi oli sitten bloggari tai ei – se on asia mikä itseäni mietityttää eniten. Haluanko saattaa lapseni siihen asemaan, että pahimmassa tapauksessa joku täysin tuntematon voi ladata tai käyttää hänen kuviaan ties missä kontekstissa? Onko oikein, jos lapsi googlaa itsensä vanhempana niin hän (ja kaikki hänen ystävänsä/esimiehet yms.) pääsevät käsiksi hänen lapsuuden kuviinsa? Miltä se itsestä tuntuisi, jos vanhemmat olisivat aikoinaan ladanneet kuviani verkkoon?

Aihe on vaikea siitä syystä, että elämme nyt hyvin erilaisia aikoja kuin omassa lapsuudessani missä kännykätkin olivat vasta tuloillaan – puhumattakaan mistään älypuhelimista. Some on muuttanut paljon ja se on nykypäivää – lapsi tulee elämään hyvin erilaisessa maailmassa kuin mitä itse aikoinaan ja se on hyväksyttävä. Siitä huolimatta lapsen esille tuominen ilman, että hän on siitä tietoinen (puhumattakaan, että pystyisi itse päättämään asiasta) mietityttää kyllä suuresti. Taustalla on suurimmaksi osaksi halu suojella lasta ja lapsen yksityisyyttä, mutta mihin se raja on hyvä vetää?

Nyt on helppo sanoa, etten tule näyttämään lapseni kasvoja tunnistettavasti ikinä, mutta tämäkin on sellainen asia mihin on vaikea vielä tässä vaiheessa vetää mitään tarkkaa linjaa. Uskon, että ajatukset aiheesta selviää vasta sitten, kun lapsi on täällä ja pääsemme aloittamaan arjen. Nyt me molemmat mieheni kanssa kallistumme vahvasti siihen, että lapsen nimeä eikä kasvoja tulla julkisesti näyttämään, mutta tämäkin voi muuttua.

Jos mietin seuraamiani ammattivaikuttajia ja sitä miten he ovat tuoneet perhe-elämän someen, niin roolimallini sen suhteen ovat ystäväni Hanna ja Sofia. Molemmat puhuvat arjesta, perheestä ja lapsista, mutta ilman, että lasten yksityisyys olisi loukattuna. Tämän sanottuani, en missään nimessä kritisoi niitä ketkä ovat päättäneet toimia toisin ja itse seuraan niitäkin tilejä jossa lapset ovat hyvinkin paljon esillä – antaahan se ihan erilaista tarttumapintaa seuraajalle. En vain tiedä olenko itse tarpeeksi rohkea siihen.

Kuten sanottu, tämä asia on varmasti sellainen mitä tulee pohdittua vielä monta kertaa ja mielipidekin voi muuttua täysin. Tärkeintä on kuitenkin mennä oman fiiliksen mukaan ja toimia niin, että itsellä ja perheellä on hyvä tunne siitä miten paljon/vähän lastaan tuo somessa esille!

TYTTÖ VAI POIKA?

BEBE SOMESSA

Never Miss a Post