Palasimme sunnuntaina takaisin kaupunkiin, kun alkuviikosta oli (toivottavasti) viimeinen neuvolakäynti ennen beben syntymää. Yliaikaiskontrolli on kyllä varattu, mutta katsotaan, jos poika lähtisi syntymään ennen sitä. Landella olo alkoi muutenkin olla aika tuskaista, sillä liitoskivut palasivat, joten nyt kotona pienessä asunnossa eläminen on huomattavasti parempi ratkaisu. Olen selvinnyt raskaudesta hyvin pienin vaivoin, joten nyt nämä kivut on vaan kestettävä ja onneksi lepo on auttanut niihin paljon. Sympatiat kyllä niille odottaville äideille jotka kokevat näitä kipuja useampia viikkoa tai pahimmassa tapauksessa kuukausia! Onneksi tosin tälläkin vaivalla on “hyvä syy” ja kun tietää, että kroppa valmistautuu synnytykseen, niin kipuihinkin on helpompi suhtautua.

Täällä otetaan siis iisisti ja yritän levätä mahdollisimman paljon nyt kun siihen on vielä mahdollisuus! Pakko vielä hehkuttaa kuinka onnekkaita me täällä Suomessa olemme, kun saa hyvissä ajoin jäädä äitiyslomalle ja keskittyä vain vauvaan ja itseensä. Aikamoinen mahdollisuus, puhumattakaan pitkistä äitiyslomista! Ranskassa äitiysloma on tosiaan sen 3kk ja yksi kuukausi on otettava ennen lapsen syntymää, joten siinä ei montaa viikkoa jää vauvan kanssa syntymän jälkeen, jos ei sitten päätä jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Muistan, kun olin töissä Pariisissa ja osaston johtaja palasi äityslomaltaan kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Vauvalla oli kotihoitaja päivisin ja öisin vauva ei pahemmin nukkunut, joten en ymmärrä miten hän pystyi edes toimimaan vaativassa tehtävässään käytännössä muutaman tunnin yöunilla – ja luulisi, että siinä vaiheessa hormonitkin on vielä ihan sekaisin, joten en todellakaan ota näitä Suomen äitiyslomia itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille näistä sateisemmista keleistä huolimatta!