Pääsiäinen oli viime vuonna viikkoa myöhemmin ja tasan vuosi sitten poikaystäväni kosi minua mökillä. Vaikka olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja puhuneet toki naimisiinmenosta, niin hän onnistui silti yllättämään täysin. Oli kyllä yksi unohtumattomista viikonlopuista ja hänen teettämä sormus on sellainen, jota katson edelleen joka päivä ihastellen. Häntä taisi jännittää enemmän se tykkäisinkö sormuksesta kuin itse kosiminen, mutta eihän tuosta voi olla muuta kuin tykkäämättä.
Onneksi päätimme ottaa kunnon kihlajaiskuvat Karoliinan kanssa, koska näihin on ollut ihana palata aina uudestaan. Voi myös olla, että menemme naimisiin hyvinkin pienimuotoisesti, joten nämä voivat ajaa hääkuvienkin virkaa, jos tuntuu, että uusia ei tarvita. Olemme kyllä niin huojentuneita siitä, että emme suunnitelleet häitä tälle keväälle. Ensinäkin vauvan syntymä olisi hankaloittanut asioita ja toisekseen vallitsevan korontatilanteen takia häitä olisi pitänyt joka tapauksessa siirtää. Tuntuu pahalta niiden parien puolesta jotka joutuvat nyt siirtämään tätä tärkeää päiväänsä myöhemmäksi ja sumplimaan monta asiaa uudestaan.
Edelleen suurin unelmani häiden suhteen olisi tosiaan ihan pienen porukan kesken Suomessa tai sitten Etelä-Ranskassa. Sieltä olisi ihana vuokrata talo, jonka pihalla voisi pitää seremonian ja sitten vain syödä rennosti ja nauttia tunnelmasta ilman mitään stressiä tai kuukausien etukäteissuunnittelua. Etelä-Ranska olisi siitäkin syystä looginen paikka, että tapasimme siellä ja vietimme kolme ensimmäistä yhteistä vuottamme siellä. Ihan uskomattoman ihanat vuodet, joita mietimme edelleen usein. Saa siis nähdä milloin ja missä menemme naimisiin, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Yhteiskuvat miehen kanssa/ Karoliina Jääskeläinen Valoon
Meikki / Sharon Rubanovitsch
Vaatelainat / Anni Ruuth