Havahduin vähän aika sitten siihen miten paljon harvemmin tuntemattomien välillä on enää oikeasti inhimillisiä kohtaamisia. Olemme kaikki niin puhelimien vankeina (ja omien asioiden kahlitsemina), että pelkkä katsekontakti tuntemattoman kanssa tuntuu lähestulkoon vieraalta. Tässä viikon aikana olen kuitenkin huomannut monia ihania ja inhimillisiä kohtaamisia ja halusin jakaa niistä muutaman teidän kanssanne.

❥ Kuljen nyt poikkeuksellisesti bussilla töihin (osan matkaa) ja on ollut ihana huomata miten moni bussikuski vastaa aamulla tervehdykseen ja heilauttaa kättä, kun kiittää poistuessa kyydistä. Muistan myös keskustasta tilanteita, kun juoksen ratikkaan ja kuski pitää etuovea auki, että varmasti ehdin mukaan. Näistä kohtaamisista tulee jotenkin todella hyvä mieli ja niillä on voima muuttaa koko loppupäivän fiilis entistä paremmaksi.

❥ Nyt kun asumme väliaikaisesti Espoossa, olen ajanut normaalia enemmän. On ollut ihana huomata, että lähestulkoon aina kun päästää lapsen suojatien yli niin käsi nousee kiitoksen merkiksi. Näistä kohtaamisista ilahtuu pidemmäksikin aikaa ja on ihana huomata, että lapsilla on kyllä käytöstavat kohdillaan ja se heidän kiitos on jotenkin niin vilpitöntä.

❥ Asiakaspalvelu Suomessa on mielestäni useimmiten todella hyvää. Sain taas huomata kuinka hyvää…Jäin nimittäin tällä viikolla bussista lähikaupan kohdalla pois ja ajattelin vain napata leivän mukaan. Kassalla korttini ei toiminut. Siinä on ollut ongelmia nyt muutaman viikon, mutta aina lähimaksu on kuitenkin toiminut, vaikka siru ei. Nyt ei toiminut kumpikaan ja toisen korttini tunnusluku ei ollut enää muistissani enkä löytänyt sitä puhelimeni muistiinpanoista. Käteistäkään ei ollut mukana, joten sanoin myyjälle, että käyn hakemassa käteistä kotoa ja tulen myöhemmin takaisin. Tässä vaiheessa myyjä otti omasta taskustaan maksukortin ja maksoi ostokseni lähimaksulla ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Sanoin maksavani hänelle takaisin, mutta hän kieltäytyi. Kotiin tullessani otin kuitenkin käteistä mukaan ja kurvasin takaisin kaupan eteen. Tämä sama myyjä ei huolinut rahojani ja sanoi, että antaisin ne niitä enemmän tarvitsevalle. Hän siis maksoi omasta pussistaan minun, eli asiakkaan ostoksen. Ei siinä muu auttanut, kun tehdä pieni lahjoitus hänen nimissään hyväntekeväisyyteen ja kirjoittaa myymäläpäällikölle asiakaspalaute.

Parasta näissä kohtaamisissa on se, että ne todella laittavat hyvän kiertämään. Uskon vahvasti siihen, että miten kohtelee muita tulee bumerangina takaisin. Ei välttämättä heti, mutta pitkässä juoksussa kyllä. Laitetaan siis hyvä kiertämään ja kohdellaan toisiamme reilusti!