Eilen iltapäivällä olin ranskankielen tunnilla. Kahden tunnin jälkeen olin aivan poikki ja tuntuu, että mitä enemmän tunteja, sitä monimutkaisemmaksi koko kieli muuttuu. Missäköhän vaiheessa tulee se ahaa-elämys? Toivottavasti pian…Onneksi pääsin heti käyttämään niitä vähäisiä kielitaitojani tarjoilijan kanssa 😉 Croisantin ja kaakaon jälkeen kaikki tuntui taas paljon paremmalta! Ja ah, Pariisi…olet vaan niin kaunis.
I had my French class yesterday and I have to say that after two hours I felt hopeless. Why can’t French be easier..? And much more pronounceable? Well after my class I could practise the little French I knew with the waiter. After a croissant and hot chocolate everything felt better again 😉 And how beautiful does Paris look when the sun is shining?
22 comments
Anonymous
tomas voi lähettää ton iPhone 5:n mulle kiiiitos! t. M
Sofia
Haha, it’s on the way 😉
Ann
Kauniilta näyttää kyllä syksyinen Pariisi! Pitäisiköhän ottaa matka pidennetyksi viikonlopuksi..
Ja tuosta ranskasta, ymmärrän hyvin tuon monimutkaisuuden tunteen, itsellä oli alussa ihan samat fiilikset! Tuntui että kirjoittamisen ja lausumisen hiomiseen menisi tuhottomasti aikaa. Kyllä se kuitenkin siitä aika nopeasti lähtee selkiämään ja nyt reilun kolmen vuoden jälkeen tuntuu siltä, että voi tätä oppiakin hyvin 🙂
Sofia
Eilen oli niin kaunis päivä, lämmin ja aurinkoinen 🙂 Tänään on taas ollut harmaata ja jotenkin tosi kylmä!
Joo siis vaikeinta on toi lausuminen…huh, se vaatii kyllä niin paljon ponnisteluita! Ja mun pitäisi arkena olla aktiivisempi kielen suhteen, mutta muhun iskee ujous ja sitten se meininki menee jo niin noloksi ja sanat on sekaisin, että on pakko vaihtaa englantiin 😉
Anonymous
Ah, mitä kuvia 🙂 Pystyn mielessäni palaamaan noihin maisemiin ja aistimaan ton ihanan fiiliksen!
Olet todella onnekas asuessasi Pariisissa, minä ainakin tunsin olevani jotenkin etuoikeutettu asuessani siellä!
-hanna
Sofia
Täällä parasta on just se kun voi istahtaa kulmakahvilaan päivän päätteeksi ja katsella Pariisin menoa 🙂
Ja koen olevani onnekas, että voin asua täällä. Niin moni haaveilee tänne muuttamisesta, että yritän joka päivä muistuttaa itseäni siitä miten etuoikeutettu olen, että pääsin yhden omista haaveistani toteuttamaan 🙂
Maria
Tämä oli muistutus mulle, että munhan piti alkaa opiskelemaan ranskaa vielä tämän vuoden puolella… taitaa mennä ensi vuoden alkuun, mutta sitten on otettava itseään niskasta kiinni. Tsemppiä siis sulle opiskeluun! 🙂 Millä tasolla sun ranskan taidot on tällä hetkellä?
Sofia
Suosittelen ottamaan intensiivisen kurssin, joka on vähintään pari kertaa viikossa, jotta saat hyvän startin 🙂 Mulla on koulukiireiden takia ainoastaan kerran viikossa parituntntinen, joten se oppimäärä on aika minimalistinen…toisaalta mulla on jo pohja jonka sain Monacossa, joten ihan mahdotonta tän ei pitäis olla…Tällä hetkellä mä ymmärrän tosi paljon ja kaikki perus fraasit ja kauppareissut hoituu. Mutta heti kun mennään siitä pidemmälle niin jäädyn ihan täysin. Puhumisen suhteen oon tosi epävarma ja se estää mua harjoittelemasta. Ja tottakai ilman puhumista ei ikinä opi. Pitäisi vaan ihan pokkana sönköttää niin kauan, että saan ilmaistua itseni.
Huomaan kyllä, että täällä ihmisillä ei ole aikaa odotella 😉 Yleensä vaihtavat nopeasti englantiin kun tajuavat etten ihan heti saa sanottua mitä mun piti!
Terveisiä sinne Lontooseen 🙂
Miss J
Opiskelitko Monacossa englanniksi ja puhutteko miehesi kanssa englantia? Omien kokemuksien perusteella kielen oppii parhaiten elämässä, joten jos kotikielenne on englanti niin miksette vaikka kokeilisi jotain tiettyä päivää, jolloin puhutte ainoastaan ranskaa?
Sofia
Opiskelin siis täysin englanniksi ja puhutaan kotona mieheni kanssa myös englantia. Ollaan yritetty vaihtaa sitä kieltä niin, että hän puhuu mulle ainoastaan ranskaa (ja itse vastaisin englanniksi jos en muuten osasisi), mutta aina muutaman minuutin päästä puhutaan taas englantia. Kun ollaan kolme vuotta puhuttu yhdessä yhtä kieltä, niin se vaihtaminen on tosi haastavaa :/
Monacossa mun kaikki ystävät oli ympäri maailmaa ja meidän yhteinen kieli on englanti, mutta täällä mulla muutama ranskankielinen ystävä. Se on hyvä niin koska silloin kun mennään ulos niin haluan, että he puhuvat ranskaa…näin sitä sitten toivottavasti pikkuhiljaa uskaltautuu ranskan kielellä mukaan keskusteluun 🙂
Anonymous
Ymmärrän täysin tuon, että on tosi vaikea vaihtaa ranskaan, kun on tottunut puhumaan englantia. Muuttaessani itse Italiaan, en osannut kieltä lainkaan ja lisäksi monet ystäväni olivat myös ulkomaalaisia, joten käytin koko ajan englantia. Pikkuhiljaa aloin saada paikallisia kavereita ja he puhuivat mulle AINA pelkkää italiaa, mutta silti mä vaan jatkoin englannin puhumista niille! Oli vaan niin mielettömän vaikea vaihtaa italiaan, sillä tunsin itseni vähä-älyiseksi rajallisen sanavarastoni vuoksi ja toisaalta ystäväni ymmärsivät englantia, joten why to bother. Vuoden Italiassa asumisen jälkeen oli siinä pisteessä, että ymmärsin puheesta kaiken, pystyin lukemaan sanomalehtiä, kirjoja ja akateemista kirjallisuutta jne. mutta silti oma puheeni rajoittui lähinnä noihin arkipäivän fraaseihin! Ja jos mulla oli näin hankalaa italian kanssa, voin vaan kuvitella kuinka hankalaa ranskan oppiminen on! Italia kun on aika selkeän kuuloista ja lisäksi erittäin helppoa lausua, toisin kuin ranska. Mutta kyllä sä sen vielä opit, ihan satavarmasti! Mutta se kyllä oikeasti vaatii sen, että alkaa vaan puhumaan, vaikka se aluksi onkin ihan kauhean noloa ja hirveää:D
vera
Sofia
Voin täysin samaistua kaikkeen mitä juuri kirjoitit :)Tunnen itseni juurikin vähä-älyiseksi kun en saa niitä sanoja suustani. Yhden lauseen muodostaminen vaatii niin paljon ponnisteluita ja kun on se vaihtoehto, että voi sanoa englanniksi ja kaikki ymmärtää niin usein se menee sitten siihen. Ymmärrän ranskaa ihan hyvin ja esim. keskusteluita pystyn seuraamaan vierestä…se puhuminen on vaan se riesa. Ja ääntäminen niin hankalaa, että. Monesti ranskalaiset eivät ymmärrä mun aksenttia (mikä on aika tökkö,myönnän), mutta tuntuu että en mä nyt niin pieleen voinut mennä? 😉 Etenkin kun he korvaavat mun lauseen ja mun mielestä mä sanoin sen juuri samalla tavalla kun he…sehän tässä ranskassa on vaikeinta kun kaikki pienetkin muutokset ääntämisessä voi muuttaa koko lauseen merkityksen.
Mutta kiitos kun jaoit sun tarinan…on rohkaisevaa etten paini yksin kieliongelmien kanssa. Välillä tuntuu, että mun aivoissa on oltava jotain pahasti vialla kun en vaan pysty puhumaan tätä kieltä. Noh, täysillä vaan eteenpäin ja ensi kerralla sönkötän ruokakaupan kassalla vaikka tunnin kunhan saan asiani sanottua 😉
Hyvää loppuviikkoa sulle!
Oona
Sun blogista on tullut mun yks ihan lemppareista! 🙂 Oon varmaan liikaa miettinyt Pariisia ja (lukenut sun blogia) nyt tässä jonkin aikaa, kun se tulee kummitteleen jo uniinkin. Ei kuitenkaan painajaisena ;D
Suunnittelenkin jo Pariisin matkaa keväälle 🙂
Sofia
Kiitos Oona, kiva kuulla, että tykkään 🙂 Haha, ainakin voit unissa käydä täällä sitten ;)Ja kevät on ihanaa aikaa matkustaa tänne, joten suosittelen! Itsekin odotan jo kevättä 🙂
Ihanaa alkavaa viikonloppua!
Anonymous
Mulle on käynyt niin, että vaikka puhun sujuvasti jotain kieltä, murre on saanut tuntemaan itseni täydelliseksi idiootiksi. Niin kävi esimerkiksi, kun menin Pohjois-Englantiin kesätöihin ja alueen murteen ääntämys oli jotain ihan täydellisen käsittämätöntä, jokainen sana muuntui ensin ihan tuntemattomaksi, ennen kuin korva tottui… Samoin kävi Tirolin saksan kanssa, että voikin tuntea itsensä tyhmäksi joskus…
Sofia
Täällä Ranskassa sitä ymmärtämistä vaikeuttaa myös se, että ihmiset puhuu hiukan eritavalla (riippuen mistä kotoisin). Esim Etelä-Ranskassa jotkut sanat sanottiin eritavalla, joten nyt kun olen täällä niin menen ihan sekaisin…
Voin kuvitella, että tuollaiset todella vahvat murteet ovat haastavia ja puheesta vaikea saada selvää 🙂 Ja kuitenkin itse kieli pitäisi olla tuttu, joten voin kuvitella että siinä on hermot tiukalla! Mutta kuten sanoit, onneksi korva tottuu ja sitten ymmärtäminenkin helpottuu 🙂
Heidi Tuominen
Mulla on niin kauhea ikävä tuonne. Olen miettinyt takaisin muuttamista sillä mulla voi olla työpaikka tiedossa eräässä vaatefirmassa, mutta sekään ei ole varmaa. Pitää toivoa että asiat menee hyvin ja pääsin takaisin Pariisiin.
Sofia
Toivon, että pääset tänne takaisin pian. Pariisi on niin uskomaton kaupunki 🙂 Pidän sulle sormia ristissä!
Laura
Voi ymmärrän sua niin hyvin! Itse asuin viime kevään Pariisissa ja tällä hetkellä Genevessä eli pikkuhiljaa luulisi, että alkaisi ranska taittumaan…Mutta ei. Varsinkin Pariisista mulla on niin nöyryyttäviä muistoja kun en ymmärtänyt yksinkertaisimpiakaan fraaseja (Genevessä onneksi puhutaan vähän selkeämpää ja hitaampaa ranskaa). Ja sitten vaikka ymmärrän kaiken, jäädyn ihan totaalisesti enkä saa sanaakaan suustani. Sitten kuulee näitä tarinoita, miten jotkut muuttaa uuteen maahan ja oppii paikallisen kielen ihan itsestään…Omalla kohdallani näyttää ainakin vaativan todella paljon työtä! Mutta kyllä meistä vielä sujuvia ranskanpuhujia tulee, vähän vaan sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta puhua! 🙂
ps. oon tosi iloinen, että löysin sun kivan blogin!! 🙂 Näiden kuvien myötä mullekin tulee vaan ihan hirvee ikävä Pariisiin!!!
Sofia
Ihanaa kun mulla on teitä kohtalontovereita 🙂 Nyt mun olo ei ole enää NIIN epätoivoinen 😉 Ja kuule tota jäätymistä tapahtuu mulle täällä ihan päivittäin…mä luulen, että taidan mun käytöksellä vaan lisätä sitä stereotypia uskoa, jota blondeista joillakin on. Välillä varmistan sataan kertaan, että ymmärsin oikein, ennenkun edes yritän vastata ja sopertaa takaisin ranskaksi. Eli aika kankeaa meinkiniä mun osalta!
Ja joo, mua ihan hävettää joskus kun jotkut kertovat oppineensa ranskan muutamassa kuukaudessa. Huh, voi kun voisin sanoa samaa, mutta EN 😉
Mutta hell yeah, kyllä me vielä tämä kieli opitaan! Ainakin tuo on oikea asenne 🙂 Ja ihanaa kun löysit blogini, eli tervetuloa mukaan 🙂 Aina ihana “tavata” uusia ihmisiä tämän blogin kautta…sehän tässä on ihan ylivoimasesti parasta!
Nina
Oon aina ajatellut, että puhut täydellistä ranskaa 🙂 Paljon tsemppiä kielen oppimiseen!! En ole koskaan itse ranskaa opiskellut, mutta voin vain kuvitella miten haastavaa se on. Onneksi sulla on mies ja ystäviä, joiden kanssa voit turvallisesti harjoitella kieltää ja lausumista 🙂
Sofia
Oh, I wish 🙂 Joku päivä vielä puhun 😉 Täydellisestä en nyt tiedä, mutta mulle riittäisi se, että pystyin osallistumaan ranskankielisiin keskusteluihin! Ja kiitos tsempistä, sitä tarvitaan 🙂 Tänään taas ranskan tunti ja apua…
No, eiköhän se niin mene, että “harjoitus tekee mestarin”, eli nyt ei muuta kun harjoittelemaan 🙂