Mä olen stressaaja. Olen aina ollut ja luultavasti tulen aina jollain tasolla olemaan. Stressi näkyy paitsi mielentilassa niin myös kropassa. Itse stressaan aina mahallani ja myös esimerkiksi ihomuutokset ja hiustenlähtö on itselleni tuttuja asioista. Sitä aina sanotaan, että tulevasta on turha stressata liikaa koska aina siihen ei pysty itse vaikuttamaan. Tai että huolia on turha stressata etukäteen. Niinhän se on ja järkikin sen sanoo, mutta välillä se on niin vaikeeta. Elämässä on myös hetkiä kun stressiä on enemmän ja toisinaan taas vähemmän. Itselläni on tällä hetkellä luultavasti enemmän stressiä kun aikoihin ja siksi täytyisi yrittää päästä siitä edes osittain eroon. Itse kun stressaan sellaisista asioista mihin en voi vaikuttaa vaikka mitä tekisin.
Tässä hetkessä eläminen on myös sellainen asia, jonka haluisin oppia täysin. Tuntuu, että vaikka olisi mikä ihana hetki tai päivä niin silti takaraivossa on ajatukset niistä huolista. “Mitä jos” on sellainen lause minkä haluisin hävittää omasta sanavarastostani täysin. Loppupeleissä sitä täytyy muistaa, että mikään ei elämässä ole varmaa ja jos siitä ei täysillä nauti nyt niin milloin sitten?
Täytyy tässä kuitenkin samaan hengenvetoon sanoa, että nautin elämästä kyllä ja olen kiitollinen kaikesta mitä itselläni on. Siitä ei ole kyse. Mutta tiedän, että voisin nauttia siitä vieläkin enemmän jos osaisin välillä höllätä ja antaa elämän viedä. Yhdestä asiasta olen myös saanut varmuuden; raha ei ratkaise vaan oma hyvinvointi ja onnellisuus on niitä tavoittelemisenarvoisia juttuja ja niitä harvemmin rahalla saa.
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita stressaajia? Entä mitä keinoja te olette löytänyt stressin purkamiseen?
P.S. Täytyisi varmaankin riehua useammin metsässä, koska tuon jälkeen olo oli mitä vapautunein! Ehkä siitä voisi tulla oma stressinpurkukeinoni? 😉
—-
No translation this time, sorry!
26 comments
Anonymous
Puita halaamalla stressi lähtee 🙂 t.Tiina
Anna Sofia
Hih, täytyykin kokeilla! 😉
Anonymous
Kiitos tästä postauksesta. Itse olen myös stressaaja. Stressaan etukäteen, nyt ja jälkikäteen. Hiustenlähtö ja näpyt on minullekkin tuttuja…
Itse puran stressiä juoksemalla. Raikas ilma ja musiikit korvilla helpottaa parhaiten. Yleensä puolessa välissä lenkkiä olo alkaa jo helpottaa. 🙂
Anna Sofia
Ihan sama täällä; etukäteen, nyt ja jälkikäteen…niinkuin sanoit. En tiedä onko stressaaminen niin syvälle luonteeseen juurtunut, että siitä ei ainakaan ihan helposti pääse eroon? Urheilu on varmasti hyvä keino lievittää sitä ja omalla kohdalla täytyisi kyllä tsempata senkin suhteen. Toisaalta aina stressi ei ole pahasta, mutta sellainen turha murehtiminen vie aivan liikaa energiaa!
RagDoll
Kuulostaa niin pelottavan tutulta. Olen tosi kova stressaamaan ja jos olisi mahdollista kuolla siihen, olisi varmaan jo ollut kauan sitten henki pois. 😀 Stressaan myös mahallani ja saatan joutua juoksemaan vessassa kymmeneen kertaan ennen jotain h-hetkeä. Myös iho saa omansa ja kovan stressin yllättäessä saattaa pieniä psoriläikkiä ilmestyä vartaloon..
Olen yrittänyt hokea itselleni älä stressaa asioita joille et voi mitään, mutta se ei todellakaan ole niin helppoa!
Kuntosalilla hirveän hikitreenin vetäminen on tähän mennessä parhain keino lievittää stressiä. Sen jälkeen on aina hetken sellainen välinpitämätön fiilis.
Jo lapsesta asti aina käyttäessäni lausetta mitä jos on äitini tokaissut “jos tädillä olisi munat, se olisi setä”, eli turha jossitella. 😀 Sitä on vain sellainen haaveilijaluonne, että siitä on niin pirun vaikea päästä irti..
Tsemppiä sinne stressin keskelle!
Anna Sofia
Hih, sama täällä! 😀 Ja kyllä se stressi just kropassakin näkyy joten mitään terveellistä se ylistressaaminen ei kyllä ole! Ja olen aina vatsalla tuntenut kaiken, mutta etenkin stressaantuneena maha kyllä heijastaa aika pelottavasti sen olotilan. Ja se iho…sekin alkaa reagoimaan! Huh…täytyisi vaan osata ottaa iisimmin välillä.
Haha, hyvin äitisi sanoi! Niinhän se on 🙂 Turha sitä on jossitella ja etukäteen murehtia liikoja!
Kiitos, kyllä se tästä! 🙂 Ja tsemppiä sinne toiselle stressajalle!
Veera / Stockholm by me
Mulla aivan sama juttu, vatsalla stressataaan… Tai ehkä omalla kohdallani enemmänkin niin että sellainen pikku stressi on vaan positiivista ja tekee musta aikaansaavan mutta sitten kun kova stressi iskee päälle niin kroppa reagoi heti (mm. unettomuudella mikä tekee tilanteesta vielä pahemman). Se mikä omalla kohdallani auttaa on liikunta, että antaa kropalle ns. kyytiä. Akut latautuvat kivasti ja ajatukset selkenevät ihmeellisen tehokkaasti. Suosittelen
Jos on kuitenkin joku asia missä olen vuosien aikana vähän tullut paremmaksi niin se on hetkestä nauttiminen. Lasten kautta ymmärsin miten hurjan nopeasti aika/elämä oikeasti meneekään ja miten harmillista oli ettei silloin-ja-silloin osannut nauttia siitä tietystä elämänvaiheesta – vaikka monia kysymysmerkkiä ja “orosmoln” olikin ilmassa. Jos on jotain mitä sanoisin parikymppisille itselleni niin se on että asiat järjestyvät kyllä, tavalla tai toisella, eikä tulevaisuuden murehtiminen auta asiaa ollenkaan. No, vaikeaa ehkä aina ajatella niin rationaalisesti mutta jos tämän oppii niin luulen kyllä että elämästä tulee niin paljon kivempaa – myös sille omalle partnerille joka “saa” niitä murehtimisia usein kuunnella 🙂
Anna Sofia
Itsellä ei ole onneksi tullut vielä unettomuutta. Se tästä puuttuisi…tarvitsen nimittäin unta aika paljonkin, joten uniongelmat ei kyllä kuullost kovinkaan houkuttelevalta. Toivottavasti sä kärsit siitä harvemmin! Ei nimittäin mitään hauskaa varmastikaan.
Moni varmasti saa stressin purettua liikunalla, mutta itse kun en ainakaan vielä urheilusta niinkään nauti niin sekin hankaloittaa sitä. Toisaalta kävelylenkit yms.saa ainakin mielen puhtaammaksi, joten niitä pitäisi harrastaa enemmän!
Ja tottahan se monesti on, että kun katsoo elämää taaksepäin niin moni asia on järjestynyt. Tavalla tai toisella. Niin sitä nytkin pitäisi miettiä ja usein tuleekin mietittyä, mutta siihen täytyy vaan täysillä uskoa!
Anonymous
Minäkin olin nuorempana stressaaja, mutta elämä opetti aika rajulla kädellä olemaan huolehtimatta pikkuasioista – tai vähän isommistakaan. Menetin elämänkumppanini odottamatta hieman ennen kuin sain lapsen, ja se oli jotenkin ihan epätodellista. Hirveän paljon byrokratiaa, surua, totuttelua äitinä olemiseen, väsymistä ja valvomista huonosti nukkuvan pienen tytön kanssa. Siinä jotenkin opin uskomaan, että kaikki järjestyy. Ehkä olin niin voimavarojeni äärirajoilla, että tavallaan käytin kaiken stressikapasiteettini loppuun. Opin, että se “mitä jos” voi osua omalle kohdalle, koska aina on se joku, jonka kohdalle sekin vaihtoehto arvotaan. Mutta mitään niin pahaa ei voi tulla, etteikö siitä selviäisi. Niin ainakin uskon. Tosin ymmärrän, että kaikki eivät tätä ajattelutapaa ymmärrä ja tuntematta minua helposti leimaavat, että elämäni on ollut kovin helppoa, kun totean ajattelevani näin. Mutta mitäpä siitä, pääasia, että itse on sinut elämänfilosofiansa kanssa.
Anna Sofia
Täytyy sanoa, että tämä kommentti kyllä pysäytti. Täytyy nostaa sulle hattua, että selvisit noin vaikeasta asiasta ja vielä tilanteessa jossa lapsi oli tuloillaan. Pahoittelen, että jouduit näin vaikean asian käymään läpi. Sitä ei toivoisi kenellekkään.
Omassa elämässä vaikein asia on ollut läheisten vaikeat sairastumiset ja se, että kaikki on tullut kolmen vuoden sisällä. Tuntuu siltä, että kun yhdestä selvitään niin toinen tapaus odottaa jo nurkan takana. Itse stressaan juurikin näistä tapauksista paljon ja se on niin turhaa kun olla ja voi koska itse ei asialla mitään mahda. Täytyy vaan luottaa lääkäreihin ja uskoa siihen, että asiat järjestyy.
Ja kyllä sitä on nyt elämässä sen juuri oppinut, että kaikesta kyllä selviää tavalla tai toisella. Aika parantaa, eli sun asenne on ihan oikea. Elämä menee kuitenkin eteenpäin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ja itse voi vaikuttaa siihen miten sen elämän elää. Tottakai surussa menee aikansa ja tuskin se koskaan kokonaan häviää, mutta muistoja voi vaalia ja käyttää niitä voimavarana.
Anonymous
Mahtavia kuvia 🙂 Stressaamine on hyvinkin tuttu juttu, stressaan ihan pienistäkin asioista, saatikka sitten niistä suuremmista. Stressi näkyy heti ihossa ja menetetyissä yöunissa 🙁 Liikuntaa auttaa paljon, sillä omalla kohdallani purkaan mieltäni niin hyvässä kuin pahassakin salilla siten, että teen entistä suuremmilla painoilla ja aivan raivolla 😉 Minulla on tosin huono tapa jäädä ns. rypemään stressitilaan, enkä pääse siitä yli. Stressaan jatkuvasti jotain, töitä tai ihan vain elämää… viimeksi eilen kerroin miehelleni kuinka ahdistunut olen, kun tunnen olevani jossain ihme välitilassa koko elämäni kanssa tällä hetkellä, enkä tiedä mihin päin ottaisin seuraavan askeleeni. Olen huono elämään hetkessä ja olenkin nyt aktiivisesti yrittänyt iloita pienistä asioista, jotten eläisi vain viikonloppuja varten, jolloin saa relata!!
-H
Anna Sofia
Blogin asukuvien perusteella musta saa varmaan aika jäykän kuvan, mutta poikaystävän kanssa ollaan kyllä välillä sellaisia dorkia ettei mitään rajaa! 😉
Stressaaminen nykypäivänä on varmaankin todella yleistä kun vaatimukset ja paineet on nykyään kovemmat. Yöunien menettäminen on kyllä raskasta ja itse olen ainakin toistaiseksi siitä välttynyt. Ihon kunto ja vatsantoiminta onkin sitten toinen juttu. Urheilu monelle on varmasti hyvä stressinpurkukeino, mutta omalla kohdalla se tuskin toimisi koska urheilusta en niinkään nauti. Siitä vaan nousisi uusi stressin aihe jos miettisin, että nyt pitäisi olla salilla treenamassa hikipäässä 😉 Sauna on kyllä itselleni oiva keino purkaa stressia ja harmittaakin kun Pariisissa sitä omaa saunaa ei löydy, hih 😉
Ja ihan tuttua..itsekin mietin välillä asioista aivan liikaa kun pitäisi vaan osata hellittää ja nauttia tästä hetkestä. Oma tilanne on vaan niin avoin tällä hetkellä, että tuntuu vaikeelta olla stressamatta tulevasta. Ja vielä kun on lyhyen ajan sisällä perheessä ollut vakavia sairastumisia niin se pistää kyllä stressamaan. Toisaalta se myös osoittaa sen, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, joten tästä hetkestä pitää nauttia NYT eikä sitten joskus.
Ja pienistä asoista iloisteminen onkin elämän paras osuus ja siihen pitäisikin tähdätä! 🙂 Loppupeleissä ne pienet asiat tuo onnellisuutta ainakin itselleni, joten energia pitäisi yrittään kääntää niiden nauttimiseen sen stressin sijaan. Helpommin sanottu kuin tehty…I know, mutta täytyy yrittää 😉
anne
Ihan kuin olisin lukenut kuvausta itsestäni 🙂 Itsellänikin on mahavaivoja, samoin ihon kanssa ongelmia stressitason noustessa liikaa. Yksi konkreettinen asia mikä on auttanut minua, on itkeminen! Se rentouttaa ja rauhoittaa, ja tuntuu jotenkin eli elimistössä virtaa kyyneleiden mukana ulos kaikki negatiiviset tunteet. Ei kai stressin selättämiseen mitään ihmekeinoja ole, onneksi kuitenkin tunnistaa sen piirteen itsessään ja haluaisin ainakin ajatella, että iän myötä helpottaa koko ajan 🙂 Ihania kuvia! <3
Anna Sofia
Tiedätkö itkeminen oikeesti auttaa omastakin mielestäni! Kun lähdin helmikuussa Pariisiin ja saatiin heti kuulla ikäviä uutisia niin ensimmäisen viikon aikana itkin useampaankin kertaa koska se puhdistaa omaa olotilaa ja helpottaa. Olen myös poikaystävälle sanonut, että sitten kun tuntuu liian pahalta niin oikeesti itke (miehille se on jostain syystä vaikeampaa)!
Ja oikeassa olet, että ihmekeinoja stressin selättämiseen tuskin on, mutta täytyy vaan selvittä mikä itselle toimisi parhaiten ja sitten oikeesti tehdä niitä asioita! 🙂
Kiitos Anne <3
Anonymous
Olen myös hirveä stressaaja. Minua stressaavat niin pienet kuin suuretkin nykyiset ja tulevat asiat. Ihoni ja vatsani reagoivat aina stressaavina aikoina sekä usein menetän myös yöuneni ja nukun todella hunosti. Tarvitsen muutenkin suhteellisen runsaasti unta ja jos en sitä saa, muutun erittäin herkäksi ja ärtyisäksi. Joskus yksin ollessani voin purskahtaa itkuun melkeinpä ihan ilman syytä ja tutussa seurassa voin olla erittäin inhottava ja tiuskia muille. Minulla auttaa stressiin parhaiten liikunta sekä musiikki. Liikkuessa stressi unohtuu ainakin hetkeksi ja musiikkia kuunnellessa pystyn rentoutumaan. Olen yrittänyt ajatella, että liiasta stressistä ei ole mitään muuta kuin haittaa, mutta jostain se liiallinen stressaaminen aina vaan tulee.
Anna Sofia
Voin kuvitella, että itse reagoisin täysin samoin jos yöunet menisi. Itsekin tarvitsen paljon unta ja kieltämättä pinna on kireällä jos yöunet on jäänyt vähemmälle. Stressi ei ainakaan vielä ole siihen vaikuttanut ja toivon ettei se tulevaisuudessakaan haittaa yöunia. Mutta stressaantuneena se luonnekin muuttuu (vaikka olisikin nukkunut hyvin) ja välillä sitä pahaa oloa tulee purettua myös läheisiin (mikä on se harmittavin asia). Siinä vaiheessa kyllä itsekin tajua, että nyt lepoa ja hetki omaa aikaa.
Itse mietin tänään näiden kommenttien myötä, että mikä on itselle se paras stressinlievityskeino ja tuli kaksi asiaa mieleen; autolla ajelu ja sauna. Rakastan ajaa ja se on niin rentouttavaa kun laittaa hyvää musiikkia ja antaa mennä. Siihen täytyy sen verran keskittyä, että usein ne muut asiat jää taka-alalle. Toinen on tosissaan sauna ja se onkin varmasti monelle suomalaiselle se rauhallisin paikka jos saa viettää oman hetken. Harmi vaan, että kumpaakaan näistä ei itselläni ole Pariisissa mahdollista tehdä (ainakaan säännöllisesti), joten täytyy keksiä muut stressinlievitys keinot sitten Pariisiin.
Tsemppiä siis sinne toiselle stressaajalle ja yritetään vaikka viikonloppu pyhittää sille, että murheet ja stressi jäisi pois edes muutamaksi päiväksi!
karkki
Voi kyllä! Ja nykyään entistä enemmän ja useimmin ja joskus ihan hölmöistä asioista. Eniten sellaisista, joihin en voi vaikuttaa. Esimerkiksi tänään mulla oli kotona tärkeä tapaaminen, ja stressasin sitä, jos tyttö ehtii sotkea kotona paikat, kun eilen puunattiin koko ilta. Äh, hölmöä, elämä kuuluu kotiin ja jokainen tänne tuleva tietää täällä asuvan myös lapsen. Mutta ei siinä rationaalinen ajattelu auta.
Työ, elämä, tulevat muutokset, remontit – you name it. Yleensä stressaan mahalla ja naamalla, mutta kun alan käydä kierroksilla, menee yöunet. Ja se johtaa kierteeseen, jossa stressaan ja murehdin illalla, että jos en saakaan nukuttua, kuinka väsynyt olen aamulla. Ja tietenkään en nuku, kun mietin koko ajan tunteja, jotka olisin jo voinut nukkua ja tunteja, mitä mulla on enää aikaa nukkua. Jne…Kierre on siinä.
Mua auttaa juokseminen tai joku tosi rankka jumppatunti. Yksin saunassa istuminen. Mutta ne on vaan hetkellisiä apuja. Sillon kun käydään todella kierroksilla, stressin varsinaisen aiheuttajan pitää poistua, ennekuin rauhoittuminen alkaa.Lepopaikaksi on muodostunut mökki. Siellä ei oikein voi tehdä muuta kuin elää hetkessä ilman mukavuuksia. Siitä on tullut viime vuosina melko tärkeä paikka. Harmi vaan, että sinne ei aina ole mahdollisuutta sulkeutua.
Anna Sofia
Hih, kuullostaa just sellaiselta asialta mistä itsekin vetäisin kunnon stressit! Saa nähdä oppiiko kova stressaaja ikinä hellittämään vai onkohan se luonteenpiirre joka seuraa koko elämän mukana? Onneksi elämänvaiheesta riippuen varmasti stressintasokin vaihtelee, mutta päivittäin se on ainakin itselläni olemassa. Oli se sitten juurikin jostain täysin turhasta tai sitten jostain vakavammasta.
Hitsit kun tuo yöunien menettäminen kuullostaa pahalta! Monella tähän postaukseen kommentoijalla on sama ongelma ja se vasta raskasta varmasti onkin. Nyt koputan puuta ettei se itselleni tulisi koska voin vaan kuvitella mikä täysi hirviö musta kuoriutuisi huonoilla yöunilla…Ja juuri se, että siitä se kierre vasta alkaakin. Saa nähdä miten mun käy jos esim. joskus saan lapsia. Sitten vasta stressitaso nousisi varmaan ihan uusiin leveleihin 😉 Tai ehkä sitten oppisi elämään täysin siinä hetkessä ja olla murehtimatta liikoja? No se jää ehkä nähtäväksi!
Sauna on itsellekin se hetkellinen apu. Yleensä siellä saa nollattua edes hetkeksi sitä oloa ja sen jälkeen on paljon rentoutuneempi fiilis. Olet kyllä oikeassa siinä, että mikään pitkäaikainen apu se ei ole. Ja nyt kun mainitsit mökin niin se on myös itselleni sellainen paikka jossa on oikeastaan kaikista rauhallisin olo. Luonto ja se yksinkertaisuus on jotain erittäin rauhottavaa. Kesää siis odotellessa!
Susu Paris Chic
Kiva, etta postasit vahan henkilokohtaisemman:) Makin oon stressaaja vaikkakin oon oppinut kontrolloimaan tai ennenkaikkea tiedostamaan, etta nyt stressaan. Tarkien on siis erottaa oikea huoli tekaistusta. Siihen voi harjoittua ja sit kun huomaa stressaavansa, niin pyrkia ajattelemaan jotain ihan muuta. Keskitya muuhun. Distraction-tekniikka. Tai paattaa, etta huolehtii sitten lahempana ajankohtaa eika heti 24h etukateen.
Anna Sofia
Mietin yksi päivä, että millaisista bloggaajista itse tykkään ja huomasin, että sellasista jotka tuo edes hitusen sitä persoonaa ja edes muutamia henkilökohtaisempiakin juttuja esille. Asukuvia on kiva katsella, mutta bloggaaja voi jäädä niiden kautta etäisemmäksi. Yritänkin nyt siis aina silloin tällöin tehdä vähän henkilökohtaisempiakin postauksia! 🙂
Olet ihan oikeassa siinä, että pitää osata erottaa se milloin oikeesti on syytä stressata ja milloin se on vaan täysin turhaa. Itse stressaan enemmänkin huolista ja ainakin tässä nykyisessä tilanteessa en yksinkertaisesti pysty asiaa muuttamaan niin se ylihuolehtiminen on turhaa ja aivan liian kuluttavaa. Pitäisi vaan keskittyä tulevaan ja uskoa siihen, että asiat järjestyy.
Anonymous
Täälläkin ilmoittautuu yksi stressaaja. Mä reagoin kaikkeen myös vatsalla ja ruokahalu katoaa täysin stressaavissa tilanteissa. En tiedä miksi, mutta musta tuntuu, että stressaan kausittain. Menee vuosia, että olen tosi rento ja tuntuu, että kaikki menee smoothisti ja sitten tulee taas parin vuoden jakso, kun stressaan kaikkea pienen pientäkin asiaa. Hullua. Ja hei kiitos paljon siihen lentopelkopostaukseen vastauksesta. En ole ehtinyt sen jälkeen kirjoittamaan. Mä luulen, että mun lentopelko on lähtöisin aika samoista jutuista kun sunkin ja tämä stressaaminen ei myöskään helpota sitä asiaa. 😀 Pidän mielessä antamasi nimen ja ehkä otan yhteyttä häneen jos en muuten selviä. Olen todella kiinnostunut mindfulness-treenistä. Musta tuntuu, että mindfulness coaching’ia on nyt todella paljon ja se voisi auttaa jännittämiseen ja stressaamiseen. Ja erityisesti hetkessä elämiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen. Ainut ongelma on, että miten löydän hyvän coachin, jonka kanssa olisi hyvä työskennellä ja kemiat kohtaisivat. 🙂 Toinen mikä auttaa lievittämään stressiä on liikunta. Erityisesti pidän juoksemisesta, koska se ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan ja kova tehoinen juoksulenkki, vaikkakin vain 15min auttaa jo paljon. Sekä parin viime kuukauden aikana olen huomannut, että ruokavaliolla on myös suuri merkitys. Ainut vaan, että kun stressaan, en saa mitään syötyä. Siinä on vaikea syödä säännöllisesti. ;D
Hui, tulipa tekstiä. Mutta viime aikoina sun postaukset on kolahtaneet. Tunnistan niistä itseni. 🙂 Mutta silti odotan sun asupostauksia Pariisin kaduilta. 🙂
Aurinkoista loppuviikkoa
/Mariiia
Anna Sofia
Mulla ei onneksi ruokahalu katoa kun ainoastaan silloin jos jännitän todella paljon jotain tilannetta (esim. työhaastattelua tai isoa esitelmää). Silloin maha tekee kyllä täysi stopin ja mikään ei maistu. Kun on paljon stressiä sellaisista asioista mitä ei päivässä selvitetä niin ruoka onneksi maistuu. Itse olen sen verran hoikka, että tilanne vaan pahenisi jos söisin pidemmän jakson huonosti. Toki stressaantuneena tulee ehkä syötyä epäterveellisemmin ja sellaista lohturuokaa (suklaata, sipsejä yms.) mikä ei taaskaan sitten helpota sitä tilannetta senkään enempää.Täytyisi muistaa syödä aina tilanteesta riippumatta monipuolisesti ja sellaista ruokaa mistä saa sitä energiaa ja jaksamista.
Ja se lentopelko tilanne oli osoitus siitä mihin mieli pystyykään. Stressissä sama asia. Mieli temppuilee ja se heijastuu sitten jo kropan toiminnassa. Mutta voin lämmöllä suositella Paula Kinnusta, eli jos tilanne ei itsestään helpotu niin ota häneen ihmeessä yhteyttä!
Itselläni on hyvä tilanne siinä mielessä, että ystäväni Leeni Viio, joka on holistic health coach, on ystävällisesti lupautunut auttamaan mua tässä tilanteessa. Hän on ihan mielettömän upea ihminen ja loistava omassa ammatissaan. Kirjoitankin hänestä pian lisää ihan postauksen muodossa, koska uskon, että häneltä moni muukin voisi löytää apua eri ongelmiin! Tässä Leenin nettisivut jos haluat käydä jo kurkkaamassa: http://www.leeniviio.com/leeni-viio/
Huh, tulipahan tässä itsellekin tekstiä, mutta on niin mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia ja samalla saa niitä omia ajatuksia kirjoitettua alas. Tämähän on jo stressinlievitystä omalla tavallaan! 😉 Hih, asukuvia on varastossa, eli vaikka tällä hetkellä olen Suomessa niin asukuvien kautta pysytään vielä Pariisissa!
Kiitos ja rentouttavaa viikonloppua sinne! 🙂
Anonymous
Hei!
Kiitos sinulle rohkeasta kirjoituksesta. Sen voin lohdutukseksi ja tsemppaukseksi sanoa, että ainakin omalla kohdallani stressaaminen on vähentynyt huomattavasti iän myötä. Kauhea kliseehän tämä on, mutta näin on käynyt. Toki olen esim. läheisteni terveydestä usein tosi huolissani ja murehdin etukäteen ja liikaa, mutta esimerkiksi työhön liittyvä stressi ja muunkin tyyppinen ahdistus/paineet ovat vähentyneet todella paljon.
Toivon sinulle voimia! Ja kiitos todella hyvästä ja inspiroivasta blogistasi! Hyvää kevättä Pariisiin!
Anna Sofia
Hei!
Kiitos itsellesi kommentista ja rohkaisusta! Uskon myös, että iän myötä sitä oppii ehkä ottamaan asiat iisimmin ja sen myötä stressaaminen vähentyisi. Tällä hetkellä itselläni on stressiä ns. isoista asioista, mutta kunhan tästä selviää niin täytyy oppia olla murhetimatta niistä pikkujutuista.
Kiitos vielä tsempistä ja ihanaa kevättä myös sinulle! 🙂
Anonymous
Hei vaan,
kirjoitan blogiisi ensimmäistä kertaa. Aihe liippasi läheltä ja ajattelin jakaa omat vinkkini. Ensinnäkin elämäntilanteesi on varmasti oikeasti stressaava, jos opiskelut tehty ja seuraava vaihe epävarma. Itse olin tuossa elämänvaiheessa todella stressaantunut. Vatsajutut ym, kuulostavat siis ihan tutulta. Paras saamani ohje on, että ihminen rentoutuu tehdessään tai esim. kuunnellessaan jotain kaunista. Kuuntele musiikkia tai mikä parempaa laula tai soita itse. Minulle rentoutumiskeino on ollut verkkovaatekauppojen new arrivals -osaston selailu, mikä kuulostaa ihan hullulta. Mutta kauniiden asioiden katseleminen (kauniit vaatteet..) voi kumma kyllä oikeasti rentouttaa. Syö terveellisesti ja liiku paljon ulkona, mieluiten luonnossa. Näe ystäviä. Etsi tilanteita, joissa voit nauraa – se rentouttaa. Ja urheile. Minäkään en pitänyt nuorempana liikunnasta, mutta aikuisempana olen hoksannut että se tekee hyvää. Esimerkiksi ennen syvästi vihaamani kuntosali on nykyisin mitä parhain latautumispaikka. Moni suosittelee myös mindfulness-tekniikkaa tai joogaa – näitäkin kannattaa kokeilla.
Anna Sofia
Heippa ja ihanaa kun kommentoit!
Totta, tällä hetkellä elämäni on hyvinkin stressaavaa ihan oikeasti, joten siksi tästä oli luontevaakin kirjoitella. Tämä stressi kun ei poistu sillä, että tekee “to do”-listan pois alta vaan ne asiat on sellaisia mille itse ei mitään mahda. Siksi kaikki vinkit on erittäin tervetulleita! Musiikin kuuntelua tuleekin harrastettua etenkin autossa (ajaminen, musiikki + oma aika) onkin hyvä kombo stressinlievitykseen. Myös kauniiden asioiden katseleminen on sellainen juttu minkä olen itsekin huomannut! Mm. NAP:in uutuudet tulee säännöllisesti tarkastettua ja siinä keskittyminen on kyllä niissä upeissa jutuissa täysin. Mieli saa siinä hyvin lepoa! 🙂
Muutkin vinkit on hyviä ja niistä on löytynyt apua! Nauraminen ja etenkin itselleen nauraminen on ehkä yksi parhaista keinoista purkaa sitä stressia. Onneksi poikaystäväni kanssa osataan nauraa itsellemme ja toisillemme, joten kotona meillä on kyllä hauskaa oli sitten kuinka hankala tilanne käynnissä. Se on todella tärkeetä!
Kiitos sulle näiden apukeinojen jakamisesta! Kyllä se niin on, että ne pienet asiat helpottaa eniten 🙂 Hyvät viikonloput!