Ranskalaisille ruoka on todella tärkeä asia. En sano, etteikö se olisi sitä muille, mutta täällä ruoan merkitys oikein korostuu verrattuna Suomeen. Ranskassa ruoka itsessään ei ole se ainoa oleellinen asia, vaan kaikki se sosiaalinen kanssakäyminen sen ruokailun yhteydessä on aivan yhtä tärkeää.
Kun puhun omista kokemuksistani niin luonnollisesti puhun omasta näkökulmastani ja etenkin poikaystäväni perheen tottumuksista. Toki eri perheissä voidaan tehdä asiat toisin, mutta nämä ruokailutottumukset ovat ne mitä olen päässyt seuraamaan vierestä tämän kuuden vuoden ajan.
Ehkä se suurin ja yllättävin asia ranskalaisessa ruokailussa on se, että päivässä syödään vain kolme ateriaa – aamiainen, lounas ja illallinen. Itse olen kova syömään välipaloja, mutta täällä sitä tapaa ei tunneta (ainakaan aikuisilla.)
Aamiaisella syödään yleensä jotain pientä makeaa (croissant, pain au chocolat…) ja kahvia. Lounasaikaan moni liike sulkee ovensa muutamaksi tunniksi, koska silloin kaikki syövät eikä asiakkaita ole liikenteessä (normaalisti suuremmat liikkeet ovat auki koko päivän). Poikaystäväni vanhemmat tulevat esimerkiksi kotiin aina lounaaksi ja syövät usein pitkän kaavan mukaan. Alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka minkä jälkeen siirrytään nauttimaan espressot olohuoneeseen. Toki eri alalla työskentelevillä voi olla paljon lyhyempi lounastauko ja he voivat syödä pelkän salaatin juoksussa.
Ranskassa tehdään pitkää työpäivää ja illallista syödään koko perheen voimin vasta seitsemän tai yhdeksän välillä illalla. Perheet kokoontuvat tällöin saman pöydän ääreen ja silloin käydään läpi päivän tapahtumia ja kuulumisia. Sanoisin, että illallinen on päivän tärkein ateria jo pelkästään sen takia, että silloin koko perhe on kasassa. Esimerkiksi Pariisissa työskentelevät harvoin ehtivät kotiin lounaaksi, jolloin ainut hetki päivässä nähdä perhettä on se muutama tunti illallisen merkeissä ennen nukkumaanmenoa.
Itse en pysty (ainakaan vielä) olla syömättä lounaan ja illallisen välissä, joten silloin syön normaalisti välipalaa. Näin ollen illallisella ei tarvitse vetää itseään täysin ähkyyyn. Täydella mahalla nukkuminen kun voi olla aika tukalaa. Etenkin kun täällä se illallinen syödään niin myöhään. Olen kyllä huomannut, että kroppa tottuu tähän ateriarytmiin yllättävänkin nopeasti.
Yksi toinen asia mikä eroaa Suomesta on se, että leipää (patonkia) syödään ruoan kanssa sellaisenaan, eikä esim. voileipänä jonka päälle laitetaan juustoa ja leikkeleitä. Ranskasta on itseasiassa todella vaikea löytää edes normaalia juustohöylää, heh. Se oli yksi asia mitä etsin kissojen ja koirien kanssa kun muutin ensimmäisen kerran Ranskaan.
Tässä siis pintapuolisesti omat kokemukseni ranskalaisista ruokailutottumuksista. Kuullostaako tutulta teidän muiden ulkomailla asuvien korvaan? Entä millaisia kokemuksia teillä muilla Ranskassa asuvilla on ollut?
My Finnish readers have asked me to write about the French eating habits. Obviously I’m not an expert on this as I’m not French. However, the habits are quite different compared to what I’m used to in Finland. I wrote about some of the differences and here are the main ones;
- Many French eat something sweet for breakfast (croissant, pain au chocolat…) as we Finns prefer something salty (sandwich, porridge, muesli…).
- French eat only three times per day – breakfast, lunch and dinner. Finns eat snacks between meals, but this is not so common in France I’ve noticed (at least not with adults).
- In France dinner is usually between 7p.m – 9p.m. In Finland we eat it in the afternoon/early evening.
- The social part of eating is more important here than in Finland. French can sit around the table for hours!
- Dessert is also very important and no meal is complete without it.
Do these eating habits ring a bell for anyone? I guess every country is different when it comes to food and eating, but what I love most about the French way is the social aspect of it.
17 comments
Natali
I come from Croatia and we seem to have a lot of “eating things” in common!
We also always start our morning with something sweet, like a sweet pastry, doughnut, etc. Croatians also eat three times a day and very rarely snack on something in between. Another common thing is that eating is a social matter and Croats can “hang by” the table for hours if the food and company are good.
http://lartoffashion.com
Anna Sofia
I’m sure you would then adapt to the French eating rhythm very easily! 🙂
Liina
Muistan itse kun asuin viikon ranskalaisessa isäntäperheessä, miten vaikeaa oli tottua harvaan ateriarytmiin ja siihen että kyseisessä perheessä syötiin todella pieniä annoksia! Jotenkin oman puuroaamiaisen jälkeen kahvi + croissant tuntuu ihan liian pieneltä, ja varsinkin kun lounas oli myös tosi pieni ja kevyt! Toisaalta, siihenkin tottui ja eipä tullut syötyä ainakaan liikaa 🙂
Anna Sofia
Suomessa syödään kyllä enemmän, mutta olen huomannut, että omat ateriakokoni on täällä isompia ihan sen takia, että täällä syödään harvemmin ja aina ruoka-aikaan on oikeasti nälkä. Suomessa söin milloin mitäkin aterioiden välissä jolloin nälkä ei ikinä kasva niin kovaksi. Tähän rytmiin kyllä tottuu yllättävänkin nopeasti, mutta pari viikkoa taas Suomessa niin olen lähtöpisteessä, heh 😉
Elisa
voi juustohöylä sentään.. mulla oli ihan sama ongelma täällä Itävallassa. Eihän nämä tunne juustohöylää, avomies leikkaa juusto vieläkin veitsellä 😀 😀 Mun molemmat juustohöylät ovat Suomesta.
Itävallassa ruokatottumuksista on vaikea sanoa, sillä ainakin avomiehen perheessä syödään samalla tavalla kuin Suomessa. Ehkä se että ruoan kanssa ei juoda mitään, ihmetytti alussa. Nykyään mulle onneksi laitetaan jo lasi valmiiksi pöytään ja saan juoda vettä. En ole vielä kehdannut juoda maitoa 😀 😀 Perisuomalainen tapa, vaikka sekin on jäänyt viime vuosina.
Mutta pitää sanoa että täällä painotetaan myös yhteisiä ruokahetkiä huomattavasti enemmän kuin Suomessa! On tärkeää että kaikki kokoontuvat saman pöydän ääreen nauttimaan illallista, me ei sitä harrasteta kun molemmat syövät töissä lämpimän ruoan 🙂 Mutta jokailtainen kahvihetki on aika pakollinen.
Anna Sofia
Haha, voi juustohöylä sentään todellakin! Täälläkin leikataan juusto veitsellä ja usein syödään sellaisenaan jolloin juustohöylälle ei ole käyttöä.
Mä join maitoa kun asuin vielä Suomessa ihan ruoankin kanssa, mutta kun muutin ulkomaille se tapa jäi kokonaan enkä enää juo sitä edes Suomessa ollessani. Poikaystäväni mielestä maidon juonti ruoan yhteydessä on aivan kamala tapa ja moni täällä on kauhistellut sitä 😀 Onhan se vähän erikoista, mutta ai että miten hyvää maito olikaan…those were the days heh!
Marjo
Niin totta! Munkin ranskalainen mies on sitä mieltä, että päivässä syödään vain 3 ateriaa. Meillehän Suomessa opetetaan että 6 ja tässä on tietysti ne välipalat mukana 🙂
Mulle välipala on mieluiten sina joku suolainen esim.voileipä tai karjalanpiirakka kun taas ranskalaiselle se on usein iltapäivällä jotain makeaa kuten keksejä ja suklaata.
Anna Sofia
Joo, mulle se välipala on myös leipä! Täällä se tapa on kyllä jäänyt ja tilalle tullut hedelmät (tai suklaa heh), että jaksan illalliseen asti. Uskon kyllä, että pian tämä ateriarytmi tuntuu luonnolliselta ja ne välipalat jäävät pois. Silloin ateriakoot tietty kasvavat!
Henna
Senpä takia ranskassa ei ylipaino ole ongelma… Täällä suomessahan meidät on lihottanut juurikin tuo välipalakulttuuri 🙁 Itse suosin tuota kolmen aterian rytmiä, toki poikkeuksia tulee joskus esim kaupungilla käydessä kun tekee mieli syödä jotain ” pientä” .. Tuo aamupala voisi kyllä olla tuhdimpi jotta sillä pärjäisi paremmin lounaaseen mutta periaatteessa se on ihan totta että kolme ateriaa pitäisi riittää.. Annokset ja raaka-aineet vain pitäisi olla sitä luokkaa että niillä pärjää aterioiden välillä. Rasvaa ja proteiinia ja vihanneksia.
Anna Sofia
Mä en tiedä mikä tilanne täällä on ylipainon kanssa, mutta ainakaan en ole nähnyt mitenkään silmäänpistävästi, että se olisi ongelma. Päinvastoin, osa naisista on todella hoikkia. Uskon, että juuri tämä ruokarytmi on syy siihen ja etenkin se, että ei olla kokoajan napostelemassa jotain.
Itse syön muroja ja jugurttia aamuisin ja pain au chocolatit on viikonlopun herkkuja. Suomessa söin aina leipää aamuisin, mutta kun täältä ei löydy Oivariiniä tai lempileikkeleitäni niin olen jättänyt leivät syömättä, heh.
Jep, lounaalla saa syödä aika reippaasti, että jaksaa sitten iltaan asti!
Kata
Mä noudatan myöskin tuota 3 aterian tapaa – tai yksinkertaisesti tykkään syödä niin ja mulle se riittää oikein hyvin. Aamupalani tosin on reilumpi kuin ranskalaisilla, mutta kyllä se usein jotain makeaa sisältää, heh. Suomessa on ehkä liikaa korostettu välipalojen merkitystä. Joillekin ne varmasti sopivat, mutta tuskin ovat kaikille välttämättömiä. Ja hampaille on parempi 3 ateriaa -> vähemmän happohyökkäyksiä!
Anna Sofia
Mä tykkään myös syödä vähän enemmän kuin sen yhden croisaantin aamuisin, koska muuten nälkä iskisi jo ennen lounasta. Pain au chocolatit on sitten laiskan viikonloppu aamun herkkuja 🙂
Mulla on itseasiassa iensairaus, joka hoitamattomana oikeasti pudottaa hampaat ja lääkärini aina sanoo, että viisi ateriaa päivässä olis se maksimi, etteivät bakteerit pääse liikaa valoilleen. Tämä ranskalainen ateriarytmi on siis hampailleni oikeastaan ihan mahtava juttu! Enpä tullut ajatelleeksi sitä aikaisemmin 🙂
Elina
Pakko kommentoida kun olen paassyt elamaan ranskisten kanssa yli vuosikymmenen! Musta kolme ateriaa paivassa on myos hyva keksinto. Tama sai esim. mun Suomessa opitun karkin ja hyvaskan napostelun ihan kuriin. Kun on kunnon nalka iltapaivalla niin ei tee mieli karkkia vaan jotain suolaista! Joskus pakotin tekemaan aikaa valipalalla ja soin jugurttia ja marjoja esim etta saisi vahan lisaa energiaa. Sanoisin tosin etta harvemmat syo aamiaiseksi croissantteja muuta kuin ehka viikonloppuna silla ne pitaa kayda aamulla hakemassa leipomosta eika arkena ehdi. Toisaalta jos tyomatkan varrella on leipomo niin pistaytyy siella ja syo aamiaisen toissa. Mun tyopaikan keittion pojista aina joku otti croisantit toihin mukaan, en tajua miten ne jaksoi painaa! Muuten kotona syodaan sitten “tartine” leipaa ja hilloa/nutellaa sen paalla. Mulla on kylla pysynyt puuro vauhdissa aina mukana.
Yksi juttu minka unohdit on viini! Olin kerran toissa lounasravintolassa businesskortteelissa. Ranskassakin perinteinen 2h lounastauko on vissiin aika monessa paikassa lyhentynyt tuntiin, mutta silti meidan ravintolaan tultiin syomaan useimmiten paaruoka ja jalkkari. Sen kanssa nautittiin ainakin lasi viinia, kesalla rosee virkistaa 🙂 Tama oli siis Marseillessa. Ei Suomessa voisi edes kuvitella juovan tyoaikana! Olen ollut muuallakin lounaspaikoissa toissa ja aika useat tuntuu syovan vaan leivan (taytetyn patongin) ja omasta mielesta terveellisyys saattaa olla siita jambon-fromagepatongista aika kaukana.
Musta yksi hyvapuoli Ranskan syomakulttuurissa on etta makeat jutut on enemman ruoan osa tai jalkkari. Otetaanhan kylla valipalalla jotain makeaa, mutta siinakin ideana on tavallaan etta yksi patukka ja that’s it, kohta on ruoka-aika. Suomessa kun ei useimmiten ole tietoa koska oikein onkaan seuraava ateria ja valipalat on suositeltuja niin sitten tulee vedettya se koko suklaalevy kerralla ja koko ajan napsittua jotain.
Ravintolat aukeaa iltaisin myos aika myohaan (nain jalkeenpain ajatellen). Muistan kun me (ravintolan tyoporukka) syotiin 18.30-19 ja voiraukka turistit jotka yritti pyrkia syomaan jo puoli seiskan aikaan. Mulle tuli kerran jopa vahan sanharkkaa pomon kanssa kun istutin turistipariskunnan poytaan drinkkilistan kanssa ja he sanoivat kiltisti odottavan kunnes me avataan (=lopetetaan meidan syominen). Pomo oli sita mielta, etta mita ne tulee hairitsemaan meidan ruokailua 🙂 Meilla oli muuten toissakin aina joku jugurtti tms jalkkarina.
Apua sori tama tosi pitka kommentti, mutta naita ruokakokemuksia tosin on vaikka kuinka!
Anna Sofia
Siihen kolmen ateriarytmiin tottuu todella nopeasti ja nyt multakin on alkanut jäämään välipaloja välistä, eli kohta olen jo ihan ranskalainen mun ruokailutottumuksen kanssa 😉 Tosin tiedän, että viikko Suomessa niin olen taas lähtökuopassa heh!
Joo, totta. Mun poikaystävä syö sitä pullamössöä ja levittää nutellaa päälle. Mun mielestä se on tosin rinnastettavissa siihen croisanttiin melkeinpä, eikä ole kyllä kovin terveellistä. Mutta maassa maan tavalla 🙂 Mun oma “pahe” aamuisin on suklaalla höystetyt murot, eli en ole kyllä itsekään mikään malliesimerkki!
Niin – viineistä pitäisi melkeinpä tehdä oma postauksensa, heh! Sen verran tärkeässä osassa ne täällä ovat. Poikaystäväni perheessa viiniä juodaan ruoan kanssa lähinnä viikonloppuisin, mutta muistan itsekin ihmetelleeni sitä miten meidän koko työporukka tilasi viiniä lounaansa kanssa. Siellä sitten nautitiin elämästä kesken työpäivän 😉
Joo, täällä makeata syödään kohtuudella. Joskus se yksi suklaapalakin riittää. Suomessa vedetään helposti se koko levy. Tai näin ainakin omalla kohdallani.
On muuten ihan totta, että täällä todella harva ravintola on edes auki lounaan ja illallisen välissä. Keittiö sukee ovensa lounaan jälkeen ja avaa vasta seitsemän maissa normaalisti.
Heh, mun poikaystävä syö usein jugurtin ruoan jälkeen. Tätä mä en ymmärrää, sillä mulle jugurtti kuuluu niin vahvasti aamupalaksi!
Kiitos kun toit näitä pointteja esille 🙂 Tästä varmasti lukijat saavat vielä kattavmman kuvan ranskalaisesta ruokailusta!
Liinu
Hei Anna Sofia!
Kiitos ihanasta blogista. Käyn täällä satunnaisesti lukemassa sun päivityksiä ja nyt ensimmäistä kertaa kommentoin, sillä kolahti niin. Voin samaistua sun kokemuksiin. 😀
Olen itse ollut vaihdossa Montpellierissa ja tuskaillut myös juustohöylän etsinnän kanssa. Höylän metsästyksestä revittiin kyllä paljon huumoria perheen ja ystävien kanssa kuulumisia vaihtaessa. Lopulta löysin omani Lafayettesta. Oli hintava, mutta niin hyvä että on jäänyt ihanaksi muistoksi vaihto-ajalta ja käytössä edelleen seitsemän vuotta vaihdon jälkeen. 😉
Olin myös todella yllättynyt tuosta myöhäisestä illallisajasta. Vaati todellakin totuttelua syödä ruoka niin myöhään, kun oli tottunut syömän vain kevyttä iltapalaa niihin aikoihin.
Koulussa hämmästytti heikot lounasvaihtoehdot. “Normi” ruoka-annokset olivat noin 7€ luokkaa (ei mitenkään opiskelijalle ystävälliset hinnat). Täytetyistä patongeista sen sijaan löytyi useita eri vaihtoehtoja, muun muassa ranskalaisilla täytetty…(?)
Blogisi tuo aika ajoin mieleenomia kokemuksiani vaihto-ajoilta. Kiva päästä niitä vähän fiilistelemään. Jatka siis samaan malliin. Tyylisi on myös todella inspiroiva ja se saakin palamaan tänne aina uudelleen. Ihanaa kesää! <3
Anna Sofia
Heippa Liinu!
Ihanaa kun kommentoit. 🙂
Heh, en ole siis ollut ainut ulkomaalainen, joka on tuskaillut niin simppelin asian kuin juustohöylän kanssa! Hassua, mutta eilen olimme poikaystäväni vanhempien luona ja he olivat tuoneet meille tuliaisen Amsterdamin matkaltaan – juustohöylän 😀 Kuinka iloiseksi tulinkaan!
Jep, tämä iltasyöminen vaatii kyllä totuttelua. Uskon, että monelle turistille se on outo asia! Tosin Pariisissa moni ravintola on auki lounaasta illalliseen, mutta esim. täällä Orleansissa näin ei ole. Myös meidän viime viikonloppureissun aikana tuli koettua se, että jos ei syö lounasaikaan niin sen jälkeen on ihan turha kuvitella, että mikää keittiö olisi enää auki. Lounaan söimme siis tyylikkäästi huoltoasemmalla heh.
Voi, ihana kuulla ja kiitos itsellesi seurasta täällä blogin puolella! Kiitos ja ihanaa kesää myös sinne <3
Elina
Piti tulla kommentoimaan Liinulle kun olen itsekin opiskellut Montpellierissa. Aivan ihana kaupunki! Milla kampuksella opiskelit? Ma olin etelassa, siina Rive du Lezin rannalla ja meilla oli ainakin siella RestoU. Sielta sai lounaan tiketilla joka maksoi n.2,50e (v.2006-08, apua siita on kauan…). Ei nyt ollut mitaan gourmeeta, mutta hyvin kelpasi opiskelijabudjetille :). RestoU:t sijaitsee kaikkialla julkisten koulujen kampuksilla tai sitten jossain “lahimaastossa”. Yhdessa toisessa yliopistossa lahin oli kylla niin kaukana ettei sinne asti millaan jaksanut raahautua.
Ja aiti lahetti mulle juustohoylan tanne Australiaankin asti!