Tämä viitta päällä on kyllä varsinainen Superwoman-fiilis. Tuntuu, että voisin lähteä lentoon hetkenä minä hyvänsä. Tämän viikon todellinen supernainen taitaa kyllä olla nuori aussinainen Essena O’Neill, joka sai tarpeekseen sosiaalisen median paineista ja ainaisesta kameran kautta “täydellisenä” elämisestä. Toivon, että hän saa monet heräämään siihen, että sosiaalisen median kanssa on aivan pakko olla varuillaan ja ymmärtää se, että kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta.
Olen itse hieman vieraantunut sosiaalisesta mediasta ja aktiivisesti käytän enää Instagramia (sitäkään en enää päivittäin). Itselleni tuli vain totaalinen ähky siihen, että koko elämä ja sen jokainen sekunti pitäisi tallentaa muiden nähtäväksi. Snapchat-tilini voisin periaatteessa sulkea, sillä se ei ole minua varten. En halua olla kuvaamassa ja puhumassa itsekseni puhelimeni edessä, jos voin käyttää sen ajan vaikka kyselläkseni läheisteni kuulumisia. Se on itselleni tärkeämpää.
Näin ihanaa ystävääni viime viikolla ollessani Suomessa ja puhuimme siitä miten kumpikin on siinä pisteessä, että haluaa karsia kaiken turhan pois elämästään ja tehdä asioista yksinkertaisempaa. Olla läsnä enemmän ja oikeasti nauttia elämästä ilman, että koko ajan miettii, että mitä seuraavaksi (onko mitään kuluttavampaa kuin stressata asioista mihin ei voi vaikuttaa?).
Pyhitänkin tämän marraskuun sille, että vietän vähemmän aikaa koneella (työni toki hoidan), mutta kaikki turha netissä ja sosiaalisessa mediassa roikkuminen saa jäädä. Tilasin juuri Essenan suosittelemana Practising the Power of Now – kirjan, joten luppohetkinä tulen tarttumaan siihen läppärini/puhelimeni sijaan.
This cape makes me feel like a superwoman. Ever time I wear it, I’m just waiting for the moment when I’m going to take off Clark Kent style. But, I think the real superwoman of this week is without a doubt Essena O’Neill. I’m sure she needs no explaining. Super inspirational and she’s reminding us all to be critical on social media. My blogger colleague Sofia Ruutu wrote a great text about the issue (I completely agree with everything she said), so instead of me going any further, you should read her post.
I have to say that I’ve started using social media less and less in the past weeks. I actively use Instagram and even there I don’t post everyday. Being on social media is part of my job, but I have to draw the line somewhere. I gave Snapchat a chance, but it’s not for me. I don’t want to share every second of my life with the whole world. There are many moments that are better left just for me and my loved ones.
I also discussed the issue of “simplifying” life with my close friend, while in Finland, and we both have this urge to get rid of all the things that don’t matter. Life is so colorful and complex without unnecessary things stressing us out. So this month, I’m going to take it easy and be more present in the real life (and less on social media).
Cape / Balmuir*
Shirt / Stella McCartney
Leather pants / H&M
Heels / Christian Louboutin
Bag / Céline
Belt / & Other Stories
*Gifted.
8 comments
Natali
I feel that the more you share yourself around, the less of you is left for “yourself” and for people that are the closest to you. Just like for you, sharing my life on social media is part of my work, Snapchat and Twitter are totally out of the window for me, while Instagram is being my only social media that I use regularly, unlike FaceBook, which I use only when publishing the latest blog post and putting the link to it for all of the FaceBook followers to see.
Social media isn’t the root of all the evil, it’s all about how we use it and dose it… It’s also about being present in the REAL life and living in the moment with the REAL people… Then, a social media can only be a great bonus to inspire, spread the word and be a useful tool for your business.
http://lartoffashion.com
Anna Sofia
I completely agree with you that social media in itself is not bad, but how people use social media is the problem (for some). If social media controls your life too much, then it’s no good. But for me, it’s mostly where I find my inspiration. But when I’m with my friends or family, I don’t want to be “absent” the first 20 minutes of dinner when trying to get the “perfect pic”. It’s just not worth it 🙂
Elisa
Pitää todeta että mä olen alkanut kans lukemaan kirjoja viime aikoina. Ainainen Facebookissa, Instagrammissa ja netissä roikkuminen ottaa aivoon 😀 Jotenkin lukeminen rauhoittaa todella paljon ja lukemalla pääsee irti arjesta.
Anna Sofia
Pahinta on se, että kun koneen avaa niin nettiin/sosiaaliseen mediaan voi helposti jäädä roikkumaan pariksikin tunniksi vaikka piti vain “vilkaista jotain”. Näin ainakin omassa tapauksessani. Käytän konetta työn takia muutenkin jo todella paljon, joten sen “oman ajan” voisin käyttää paljon fiksumminkin. Kirjat siis kunniaan! 🙂 Nuorempana luin todella paljon, mutta se tapa on harmikseni jäänyt. Nyt yritän lämmitellä tätä vanhaa tapaa!
Leeni
Fiksuja sanoja, ihanainen 🙂
Olen niin iloinen, että olen kasvanut nuoruuteni ilman sosiaalista mediaa, ja sen tuomia paineita. Nykyisin käytän sosiaalista mediaa aktiivisesti työni takia, mutta tässä iässä lukutaito siihen on varsin hyvä.
Kannattaa muuten ladata koneelle Rescue time, jos haluaa pysyä kärryillä siitä, mihin koneella vietetty aika kuluu.
Anna Sofia
Ihana Leeni! <3
Jep, samaa mietin itsekin. Taisin alkaa meikkaamaankin vasta 15-vuotiaana kun nykyään tuntuu, että todella nuorilla on jo ehostusta. Kaipa se on juuri se, että ulkonäköpaineita tulee jo todella nuorille. Se on sääli! Ja ongelma on juuri se, että nuoremmille lukutaito ei ole vielä kehittynyt kovin hyväksi, joten sitten verrataan itseään niihin Instan "täydellisiin ihmisiin".
Hei kiitos vinkistä! Täytyy ladata toi ohjelma.
Bisous!
Elina
Kuvat ja asu upeita, niinkuin sulla aina 🙂
Ja mitä somettamiseen tulee, niin täällä ihan samat fiilikset. Itseasiassa kirjoitin jo luonnoksiin aika pitkät pätkät tuosta samaisesta aiheesta ja katsotaan nyt uskallanko sitä ihan niin rehellisenä julkaista. Olen henk.koht. myös ihan super väsynyt ainaiseen somettamiseen ja se on muuten jännä, että aiemmin minä taisin olla se, joka elää nenä ruudussa. Nyt kuitenkin kyllästymisen myötä olen havahtunut, kuinka ympäristössäni eletään nenä kiinni puhelimien näytöissä yms. On jotenkin todella surullista, että ne sosiaaliset hetket elämässä jää kokematta ja näkemättä, kun seurataan jonkun muun elämää samalla instasta tms. Matkoilla ja muutenkin en enää jaksa juurikaan kantaa kameraakaan mukana, sillä mielummin aistin maisemista livenä.
Sitten vielä tuo yltiöpäinen täydellisyyden tavoittelu saa mut voimaan pahoin. On niin surullista, että tuota kaikkea tehdään vain jotta saataisiin hyväksyntää muilta. Onneksi omasta nuoruudesta tämä hulluus puuttui, ties minkäaisia ongelmia näille nuorille tulee vanhempana, kun nyt jo niin kovat paineet pelkästä ulkonäöstä. Me ei vain olla kaikki samasta muotista tehtyjä ja turha edes yrittää olla muuta, kuin mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Silti tosiaan on nämä muutamat hetket viikosta, kun haluaa lukea lempibloginsa läpi, joten ihan täysin en somea hylkää 😉
Anna Sofia
Kiitos Elina!
Julkaise ihmeessä se sun postaus; mä ainakin lukisin sen mielelläni 🙂 Sen kyllä huomaa miten ihmiset on nykyään niin kiinni puhelimissaan. Itsellänikin se on liian suuressa roolissa arjessa. Nyt aloitinkin kunnon vieroitushoidon, heh. Ei sen puhelimen tarvitse aina olla kädessä ja käytössä. Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin!
Jep, thank god älypuhelimia tai sosiaalista mediaa ei ollut silloin kuin itse olin lapsi/nuori. Melkein hirvittää, että jos itse saa lapsia joku päivä niin miten heidän käy…
Heh, joo ei täälläkään somea tai nettiä olla missään nimessä hylkäämässä. Vain rajoittamassa niiden käyttöä! Itse ainakin inspiroidun blogeista ja somesta, mutta rajansa kaikella.
Hyvät viikonloput 🙂