Olen luonteeltani introvertti ja mielestäni tämä on yksi suurimmista vahvuuksistani. Joskus introvertteja pidetään ujoina, mutta mielestäni meitä kuvastaa enemmänkin sana “tarkkailija”. Isossa porukassa jään mieluummin taka-alalle ja kuuntelen, sen sijaan, että olisin koko ajan äänessä. Viihdyn myös todella hyvin yksikseni, enkä tarvitse valtavaa ystäväporukkaa tunteakseni itseäni yhtään sen tärkeämmäksi.
Rakastan toki viettää aikaa ystävieni kanssa (ja olen todella onnekas, sillä ympärilläni on aivan mielettömiä naisia). Ne ketkä tuntevat minut hyvin, näkevät sen äänekkäämmän ja temperamenttisemman puoleni. Introverttiin on alussa ehkä vaikeampi tutustua, mutta kun luottamus on luotu, niin introvertti näyttää kaikki puolensa. Olen myös huomannut sen, että vuosien saatossa luodut ystävyyssuhteet ovat kestäneet yllättävänkin hyvin. Läheisiä kun löytyy nykyään pitkin maailmaa, mutta silti syvä yhteys on useimpien kanssa edelleen olemassa. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, mutta huomaan sen, että olen mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen seurassa, kenen kanssa ei löydy kunnon yhteyttä. Ystävyyssuhteissakin laatu korvaa määrän.
Sana “introvertti” kuulostaa ehkä jonkun korvaan negatiiviselta. Ihminen, joka on anti-sosiaalinen ja ujo. Itse en koe, että olisin millään tavalla anti-sosiaalinen, enkä enää ujokaan (nuorempana kyllä). Mietin vain tarkkaan kenen kanssa haluan viettää aikani. Ystäväpiiristäni löytyvät naiset ovat kaikki erilaisia, mutta kaikkien kanssa pystyn olemaan täysin oma itseni ja istumaan tuntikausia höpötellessä. Valitsen aina rauhallisen illan heidän kanssaan viinilasillisen äärellä, suurien bileiden sijaan.
Etenkin tässä elämäntilanteessa, olen kiitollinen siitä, että olen introvertti. Muuten pieneen Ranskalaiseen kaupunkiin muuttaminen olisi ottanut liian koville. Täällä kun sosiaalinen elämä on sen verran rajallisempaa kuin mitä aikaisemmissa asuinkaupungeissani. Olen kuitenkin löytänyt täältä muutaman ihanan ystävän ja heidän seuransa riittää pitämään yksinäisyyden tunteen poissa. Onneksi he siis riittävät paikkaamaan sosiaalisen verkostoni puutteen!
Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita introvetteja? Ja hei hyvää joulukuun ensimmäistä…kohta on jo aatto, heh!
I’m definitely an introvert, but I think it’s one of my strengths. Being an introvert is often not considered as “cool” as being an extrovert (someone who is very social and makes new friends easily). However, I think introverts have other skills and traits that are important. I’m not anti-social at all (or even shy), but in social situations, I prefer to observe than be the one talking. I also rather have a few amazing friends, then a hundred acquaintances. For me, being alone is better than being with someone whom I really don’t click with on a deeper level. But don’t get me wrong, I love meeting new people, but I’m just selective about who I give my time to.
When traveling to Finland for example, I think I owe my closest friends and family my time, and thus it’s easy for me to decline other invitations. Not because I don’t want to go, but because I need to prioritize. I enjoy much more a chill evening over a glass of wine with my best friends, than a wild night in a club (those evenings are of course needed a few times a year as well heh). I’m also very comfortable with spending time by myself and I actually need “me time” quite a lot. In this moment, I couldn’t be happier to be an introvert, because it has made adapting to a small city much easier (as here I don’t have the same social network I had in my previous home cities). A few good friends is all I need and luckily I have found some great people here.
Do any of you recognize similar traits in yourself? And happy 1st of December everyone!
11 comments
Caro
I’m also at least to some part an introverted person. I can and also like to spend quite some time with myself and I can happily stay at home with myself on a Saturday night and just be there. When I’m around people I’m probably not that much of an introvert as I can talk quite a bit then but I guess that just balances out with the time that I’m just by myself 😉
Anna Sofia
I’m much more of an introvert, but I also enjoy going out and meeting new people. I definitely do, but I also love spending time by myself and many times that’s what I choose to do 🙂 I also think that some people who meet me for the first time, wouldn’t necessarily think I’m an introvert (because if I hit it off with someone immediately I’m very talkative), but in general I tend to be quite reserved.
But yeah, for me as well-balance is important! 🙂
sj
Tunnistin itseni täysin tästä postauksesta! Jollain tavalla ‘lohduttavaa’ kuulla, että on ihan normaalia olla se, joka mielummin viettää aikaansa yksin sen sijaan, että tapaisi ihmisiä keiden kanssa ei tunnu täysin luontevalta. Olen myös miettinyt miksi minun on vaikea avautua ja olla oma itseni useimpien ihmisten seurassa, mutta tää tiivisti sen kaiken ja vastaisuudessa aion olla ylpeä introverttiudestani;)
Hyvää joulun odotusta! xx
Anna Sofia
Halusinkin kirjoittaa tästä aiheesta, koska moni introvertti voi nykypäivänä tuntea itsensä jotenkin vähäpätöisemmäksi, sillä median kautta voi saada helposti kuvan siitä, että suurinosa viettää kiireistä sosiaalista elämää ja viikonloput liihotetään juhlista toiseen. Jos oma elämä ei ole sellaista, eikä sen edes haluisi olevan sellaista, niin voi tuntua, että itsessä on jotain pielessä. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole! Kyse on vain ihmisten luonne-eroista 🙂 Toiset tykkäävät mennä enemmän kuin toiset. Siinä, että viettää mielummin aikaa kotosalla itsekseen ei ole todellakaan mitään pahaa! Niin kauan kuin tekee sen omasta tahdostaan ja siitä, että nauttii omasta ajasta (ei sen takia, että on yksinäinen ja se on ainut vaihtoehto).
Joten todellakin, ole ihmeessä ylpeä introverttiudestasi! Minä ainakin olen 🙂
Kiitos ja sitä samaa! xx
Anne Malia
Vaikka mun työn puolesta on oltava supersosiaalinen, olen oikeasti ihan muuta. Mieluiten vietän aikaa yksikseni tai läheisten kanssa. Ystäviä minulla ei ole paljon, mutta ne ketä on, tuntevat minut tosi hyvin ja heille voin puhua mistä vaan ja olla ihan oma itseni. En ystävysty helposti, eikä se johdu siitä että olisin picky, vaan juuri kuten sanoit, huomaan heti kenen kanssa olen samalla aaltopituudella ja kenen kanssa on helppo olla. Joukossa osaan kyllä ottaa huomion, mutta oikeasti olen se joka mieluiten hiimailee taustalla. Jännästi sosiaalinen työ on muokannut minua toiseen suuntaa, mutta sosiaalisuus on minulle enemmänkin tilanteen pakottamaa, kuin sitä mitä luonnollisesti olen.
Sun kanssa muuten synkkasi heti <3
Anna Sofia
Mä voin kyllä täysin allekirjoittaa kaiken tämän! Alusta loppuun 🙂 Mä koin myös heti, että sun kanssa oli todella helppo olla ja siten pystyin itse olemaan rento. Luulen, että samanlaiset luonteet vetävät puoleensa! Voisin samantien lähteä sun kanssa lounaalle tai lasilliselle, enkä uskoisi jutun tyrehtyvän ihan heti. Siitähän on juuri kyse, että kun klikkaa ja oleminen on helppoa niin mielellään sitä on sosiaalinen. Jos taas ei, niin siitä ei halua/jaksa väkisin vääntää jotain. Sitten on mielummin yksin himassa!
Mutta sinne lounaalle tai lasilliselle meidän pitää vielä mennä, kunhan saadaan aikataulut/paikka/maa (heh) sovitettua yhteen <3
Henna
Mielenkiintoinen ja hyvä postaus ! Kiitos ! Sorry, olen tyypillinen ekstrovertti ! 😀 Mieheni sen sijaan introvertti. Välillä tuo hänen piirteensä ärsyttää, kun olen sosiaalinen. Hän on työssään paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja puhuu paljon mutta kotona hyvin hiljainen ja mieluusti istuisi koneen ääressä lukemassa uusimpia tiedejulkaisuja tai nenä kiinni kirjassa. Me kyllä täydennetään hyvin toisiamme. Hän tasoittaa räiskyvää luonnettani 🙂 Vaikka olen ekstrovertti niin tarvitsen omaa aikaa, ja nautin yksinolosta. Olin uravalmennuksessa kerran ja luonneanalyysissä. Minulle veikattiin tosissaan etten viihtyisi ekstroverttina työssä jossa istun koneen ääressä vaan olisin enempi asiakaspalvutyyppiä. Kokeilin asiakaspalvelutyötä mutta en kokenut sitä omakseni. Sen sijaan nyt olen duunissa jossa on hiljainen työympäristö ja saan istua ja tehdä rauhassa, se on ihan parasta ! saan keskittyä kunnolla työhöni eikä tarvitse olla suuna päänä ympäriinsä 😀
Mahtavaa että meitä on moneen junaan, muuten olisi elämä tylsää. <3
Anna Sofia
Eihän siinä mitään pahaa ole, että olet ekstrovertti, eli ei tarvitse pyydellä anteeksi 😉 Lähipiiristäkin löytyy monia ekstroverttejä ja eihän kyse loppupeleissä ole muuta kuin luonne-eroista! Ihania ihmisiä kaikki oli luonne sitten enemmän sosiaalinen tai ei niinkuin sanoitkin <3 Muuten elämä olisi todellakin tylsää!
Heh, mä ymmärrtän sun miestä. Kun päivät pitkät joutuu sosiaalisoimaan niin se vie voimia niin paljon, että illalla tekee mieli olla sitten ihan hiljaa ja rauhoittua. Mä tein nuorempana asiakapalvelutyötä ja vaikka nautin siitä kovasti, niin huomasin, että iltaisin olin aika puhki. Silti nautin siitä niin paljon, että voisin hyvin joskus tehdä niitä hommia taas.
Ehkä siis duunikuvioissa mä tarvitsen jotain menevää ja sinä jotain rauhallista vaikka voisi kuvitella asian olevan juuri toisinpäin, heh?
Henna
Joo, pakko tasoittaa jostain päästä 😀 Muuten jos koko päivän paahtaa sata lasissa olisi pian burnoutin partaalla, heh !
Anna Sofia
Kyllä! 😀 Ja mun tapauksessa en täysin erakoidu kun duunin puolesta on oltava sosiaalinen! 😉
Henna
Just näin. Tasapainoa elämään. 🙂