Siirrytään Seychellien auringon alta hetkeksi takaisin Ranskaan. Kulttuurijuttuja on toivottu, joten täältä pesee! Luonnollisesti Ranskan ja Suomen välillä on useita kulttuurieroja ja tässä muutamia asioita mitä täällä ei kannata tehdä…
- Olla ajoissa missään tai tulla illalliselle ystävien luokse sekunnilleen kutsuttuun aikaan.
Tämä on ollut itselleni varmasti yksi vaikein asia sisäistää. Suomalaisena olen mieluummin viisi minuuttia etuajassa, kuin vartin myöhässä. Täällä taas vartti myöhässä kuuluu asiaan ja kuulemma 25 minuuttia myöhässä on parempi kuin viisi minuuttia etuajassa. Ja selvennykseksi puhun nyt illalliskutsuista ystävien kanssa ja vapaa-ajan suunnitelmista (en siis työelämästä).
- Olla tervehtimättä poskisuukoin.
Tämä on monelle ulkomaalaiselle vieras asia, mutta Ranskassa tervehditään aina kaikkia poskisuukoin. Yksi päivä olimme poikaystäväni kanssa ruokakaupassa ja hän törmäsi siellä työkaveriinsa. Poikaystäväni esitteli meidät ja kättelin häntä. Ajattelin, että kun kyseessä on työkaveri niin kätteleminen on parempi idea, kuin poskisuukon antaminen. Työkaveri selvästi hämmästyi elettäni ja poikaystäväni sanoi jälkeenpäin, että siinä tilanteessa olisi ollut normaalimpaa antaa poskisuukko. Ooops…
- Ottaa vinoilua liian henkilökohtaisesti, sillä ranskalaiset rakastavat heittä vitsejä ja pilkata muita (usein tosin leikkimielellä).
Ranskassa on muutama todella suosittu TV-ohjelma, joiden lähetykset tulevat päivittäin ja suorana. Näissä ohjelmissa pilaillaan kaikille ja kaikelle. Vitsiä heitetään niin omasta presidentistä, kuin itsestäänkin. Ranskalaiset siis rakastavat vinoilla, arvostella ja tehdä pilaa. Läheisten ystävien ja perheen keskenkin on ihan normaalia vinoilla toisilleen ja sitä ei todellakaan pidä ottaa henkilökohtaisesti. Se on vain tapana täällä!
- Ottaa lupauksia liian tosissaan.
Suomalaisena olen tottunut siihen, että jos jostain puhutaan, niin se myös toteutuu. Täällä ystävien kesken voidaan sanoa ohimennen, että nähdään huomenna brunssilla/mennään huomenna kahville jne., ilman, että niin tapahtuu. Kannattaa siis aina varmistaa tapaamiset toiseen kertaan, ettei tarvitse odotella turhaan kahvilassa!
- Hermostua hitaasta palvelusta.
Palvelu ja ihmiset ovat täällä yksinkertaisesti hitaampia kuin Suomessa (no offence). Jos täällä esim. menee isoon ruokakauppaan ja tarkkailee kassaneidin toimintaa, niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Työnteko on usein kuin hidastetusta filmistä, vaikka jono olisi kuinka pitkä. Tämä on tietenkin hieman yleistystä, mutta on asia mihin olen kiinnittänyt usein huomiota.
- Unohtaa ostaa patonkia…
Yksi suurimmista clichéistä on mielikuva ranskalaisesta patonki kourassa, mutta tämä cliché on harvinaisen totta. Joka päivä näen kymmeniä ihmisiä kadulla patonkiensa kanssa. Lounaan ja illallisen kanssa on oltava patonkia ja ilman sitä jotain tärkeää puuttuu. Moni ostaa myös kymmenen patonkia kerralla ja pakastaa ne, joten älkää ihmetelkö jos joskus näette ihmisillä useampia leipiä kainalossa. Suurella todennäköisyydellä heillä ei ole patonki-addiktiota vaan he ovat vain ranskalaisia.
- Be too early for dinner (if you’re invited for dinner, it’s better to be 20 minutes late than 5 minutes early).
- Not saying hello with a kiss on the cheek (both sides).
- Take jokes too seriously (French love making fun of people – and themselves – so don’t take it too seriously).
- Complain about slow service ( it’s just the way it is).
- Forget to buy baguette for lunch and dinner (this is serious business, heh).
8 comments
Airi
Hei ihana postaus! 🙂
Anna Sofia
Kiva kuulla, että tykkäsit! 🙂
Jonna
Heh, kummasti tästä jo tunnistaa useamman kohdan.. 😀 Etenkin tuo myöhästely ja aikataulujen venyminen raastaa suomalaisen hermoja, ja on muuten pirun vaikea oppia, että voisi itsekin tulla tapaamiseen vartin myöhässä. Hidas palvelu jaksaa myös ihmetyttää, mutta ehkä tekee ihan hyvääkin välillä rauhoittua ja miettiä, että eipä tässä nyt mikään tulipalokiire olekaan 😉
Anna Sofia
Heh 😀 No näinhän se on…ranskalaiset ottavat elämän muutenkin vähän rauhallisemmin, asia mistä voisin ottaa enemmänkin mallia! Ei sitä aina tarvi olla “mukamas” kiire joka paikkaan ja paahtaa tukka putkella 😉
Ihanaa, että olet ilmeisesti viihtynyt siellä etelässä? Innolla odotan aina sun postauksia!
Anna
I hear you! Viisi ensimmäistä kohtaa sopii kyllä täydellisesti Argentiinaankin 🙂 Se oli välillä todella haastavaa, varsinkin toi lupauksien ottaminen tosissaan!
Ilmankos sitä oli helpompi ystävystyä muiden suomalaisten kanssa siellä asuessaan, kun argentiinalaiset teki jatkuvasti ohareita 😀 En jotenkin vaan pystynyt käsittämään, että jokainen tapaaminen tarvii vielä varmistaa – jopa moneen otteeseen!
Poskisuukkotervehdys tosin on mun mielestä kiva tapa. Saa jotenkin luontevamman ensikontaktin tuntemattomiin ihmisiin. Voi mennä kyllä välillä vähän ylikin, tietysti. Suomessa musta taas tuntuu välillä oudolta tämä etäisyys, kun morjestetaan kaukaa vaikka suht läheisiä työkavereitakin. Ystävien kanssa sit voi halatakin ja muiden latino-vaikutteisten kanssa poskisuukot on poikaa.
Ah, mut voi millaisen vallankumouksen saisi aikaan Suomessa poskisuukkojen käyttöönotto! Hahaa, se olis hauska nähdä 😀
Anna Sofia
Niin, kyllähän jokainen kulttuuri on erilainen, mutta kun jossain maassa tehdään asiat niin eri tavalla kuin mihin itse on tottunut, niin kyllä siinä on välillä ihmettelemistä 😀 Enkä tiedä totunkohan tuohon ikinä täysin…se suomalainen minussa pitää kyllä hyvin pintansa, heh!
Joo, poskisuukoista tykkään itsekin, koska se on todella helppo tapa tervehtiä kaikkia. Ei tarvitse miettiä, että mitenköhän tervehdin kutakin, kun se on se yksi ja ainoa tapa. Suomessa välillä on vaikeeta miettiä antaako puoli tutulle halin vai huikkaako vai mitä tekee. Kättely on sitten taas liian virallista mun mielestä, ellei sitten tapaa henkilöä ensimmäistä kertaa.
Heh, on kyllä pitkääää matka siihen, että kun poskisuukko-kulttuuri tulee Suomeen…varoitinkin poikaystävää kun hän tuli ensimmäistä kertaa Suomeen, että älä vaan lähesty suomalaista miestä poskisuukolla 😀
K
Tosi kiva postaus! Olisi muuten kiva lukea postausta aiheesta “päivä kanssani”. Ihan perus juttuja, joita siihen kuuluu: koulua, töitä, kaupassakäyntiä, harrastuksia yms. Varmasti montaa lukijaa kiinnostaisi myös toisinaan lukea vaikka mielipidepostauksia.
Anna Sofia
Kiva, että tykkäsit! 🙂 Näitä pitää tehdä ehdottomasti enemmän! Voisin myös tehdä “päivä kanssani”-tyyppisen postauksen kun pääsen takaisin kotiin. On aina kiva kuulla, että mitkä jutut teitä eniten kiinnostaa, eli kiitos postaus ideoista!