La vie est belle. Näillä sanoilla lisäsin kuvan upeasta auringonlaskusta torstai iltana Instaan. Menimme nukkumaan aikaisin ja seuraavana aamuna heräsimme rauhassa tarkoituksena mennä Saint-Malon keskustaan. Nautimme aamiaista sängyssä ja avasimme television….Aloin hiljalleen ymmärtämään aamulla lukemiani “onhan siellä kaikki hyvin” viestejä.
Nizzan järkyttäviä tapahtumia ei voi mitenkään ymmärtää järjellä, eikä tällaisiin uutisiin ikinä totu, vaikka niihin on jollain tasolla silti valmistautunut. Pariisin iskujen jälkeen kun jokainen täällä asuva ymmärsi sen, että viimeiseksi iskuksi Bataclan ei jäisi. Valitettavasti. Silti tämä isku, jossa menehtyi myös paljon lapsia, tuntuu käsittämättömältä. Asuimme Etelä-Ranskassa vuosia ja tämänkin iskun tapahtumapaikka on meille hyvin tuttu, joten siksi näihin uutisiin reagoi vahvemmin, kuin muualla maailmaa tapahtuviin kauheuksiin. Perjantain erikoislähetyksestä mieleeni jäi vahvasti isä, joka etsi neljä vuotiasta poikaansa. Toivoin koko päivän, että poika löytyisi elossa. Illalla kun tarkistin uutiset, luin hänen löytyneen menehtyneenä. Juuri tämän takia, tapahtunutta ei voi ikinä ymmärtää.
Tuntui kieltämättä pahalta jatkaa lomailua näiden uutisten jälkeen, mutta fakta on kuitenkin se, että elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta. Aivan kuten Pariisin iskujenkin jälkeen. Loma jatkui siis raskain ja surullisin mielin, mutta yritimme nauttia niistä upeista paikoista joita näimme (niistä lisää myöhemmin). Reissussa sai kyllä taas todeta sen, että kaikesta maailman pahuudesta huolimatta, la vie est belle.
Voimia kaikille sinne Etelä-Ranskaan! Jatketaan huomenna taas tutummilla aiheilla.
We had a great weekend away (I’ll tell you more about it soon), but first I wanted to send my love and support to everyone in Nice. Horrible news from a place close to my heart.
