Käytiin eilen vakkarilukijani Lauran kanssa mielenkiintoista keskustelua edellisen postauksen kommenttikentässä. Aiheena oli se miten blogeissa on nykypäivänä liiankin siloiteltua sisältöä ja sellainen tarttumapinta puuttuu. Näin bloggarin näkökulmasta tilanne on ehkä vaivihkaa eskaloitunut siihen, kun on yrittänyt pysyä blogien kehityksen mukana. Kuvat ovat nykyään muotiblogeissa, kuin Voguen sivuilta revittyjä ja kuvankäsittelytaidot ovat lähes kaikilla huipussaan. Itse olen yrittänyt tähdätä samaan, vaikka todellisuudessa taidot eivät siihen kyllä riitä. Kompromissina olenkin sitten panostanut ns. normaaleihin asukuviin ja kunhan olen osannut säätää kuviin valotuksen jälkikäteen niin se on riittänyt. Takaraivossa on kuitenkin aina se fiilis, että tämä ei vain riitä kilpailemaan alan parhaimpien kanssa.
Nyt kun olen blogin rinnalla täysipäiväisesti töissä, niin sisäisestä perfektionistista on pakko hieman päästää irti. Aika ja energia, kun ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Joko teen siis tätä rennommalla otteella tai sitten en ollenkaan. Blogin alkuaikoina tätä teki niin eri hengessä ja mitä ammattimaisemmaksi tämä touhu on muuttunut, niin sitä vakavampaa siitä on jotenkin tullut niin hyvässä, kuin pahassa. Negatiivisena puolena on ehkä ne odotukset ja paineet, jotka itselleen luo. Eilinen postaus on hyvä esimerkki siitä, että jotenkin en olisi yhtään halunnut julkaista (omasta mielestäni) huonolaatuisia kuvia, mutta sitten toisaalta tuntui taas kivalta, kun pystyi vaivattomasti päästämään teidät eilisen tunnelmaan ja jakamaan niitä arjen todellisia hetkiä. Nämä tämänkin postauksen kuvat jäivät julkaisematta, koska mielestäni ne eivät olleet tarpeeksi hyviä blogin puolelle. Nyt näin jälkikäteen tuntuu hullulta, sillä eihän blogini ole mikään Vogue-lehti ja ajan puutteissa on välillä tyydyttävä niihin kuviin mitä sillä hetkellä saa otettua. Oli niissä sitten huono valo, hiukset huonosti tai asukaan ei enää tuntuisi hyvältä. Eihän se niin vakavaa ole?
Tästä samasta aiheesta on hiljattain puhuttu paljon eri blogeissa ja aina tulee se selväksi, että moni lukija ei edes toivo kuvien olevan samaa luokkaa kuin suurien muotilehtien sivuilla. Päinvastoin, moni haluaa takaisin siihen alkuun, kun kaikki oli paljon kotikutoisempaa ja aidompaa. Itse ymmärrän tämän hyvin ja blogien alkuperäinen tarkoitushan oli päästä kurkkaamaan ihan normaalin ihmisen elämään ja/tai asuihin. Jotenkin kilpailun kiristyessä koko blogimaailma on vaan kehittynyt niin paljon ja sisällöstä on tullut paljon harkitumpaa. Luonnollista ja tervettähän se tosin on, että ala kehittyy ja blogitkin menevät eteenpäin, mutta ehkä omalla kohdallani voin ihan hyvin mielin julkaista niitä vähemmän “tuotettuja”-postauksia.
Olisi mielenkiintoista ja kiva kuulla, että mitä te toivotte lukevanne blogistani? Mitkä ovat teidän suosikkipostauksianne? Entä kuinka tärkeänä pidätte esimerkiksi kuvia? Tilanne on tosiaan se, että päivätyöni vaikuttaa blogiin sen verran, että asukuviin tai postaustahtiin en välttämättä ehdi panostamaan saman verran, kuin aikaisemmin, mutta näillä mennään! Voi olla, että palataan takaisin siihen meininkiin mikä oli Pariisissa, eli kotikadulla nopeasti napatut kuvat töiden jälkeen, eli voisi sanoa, että mennään back to basics.
Sorry guys, no translation today. Have a great new week!
Photos/Thomas D.
Jacket / Dolce & Gabbana (similar here*)
Knit / All Saints (similar here*)
Leather pants / H&M (similar here*)
Sneakers / Converse (similar here*)
Sunnies / Heritage
Bag / Chanel
*Commercial links.
24 comments
Paula
Mä en rehellisesti sanottuna ole lainkaan kiinnostunut niistä editorial-vogue-kuvista. Jopa vähän kuvottavia jossain määrin. Jotkut nimeltä mainitsemattomat blogit on jäänyt unholaan, kun kuvat ovat alkaneet olla niin tekemällä tehtyjä ja asut joskus selkeesti vain niitä kuvauksia varten päälle laitettuja, että olen lopettanut seuraamisen.
Todellinen, rehellinen ja aito on aina inspiroivampaa, kuin selkeät “pakko-pukeutua-tähän-koska-muodissa-asut”.
Anna Sofia
Ymmärrän hyvin tämänkin mieleipiteen ja lukijana itsekin tykkään eniten niistä muotiblogeista, joissa on ns. oikeita asuja, joista saa inspistä ihan normaaliin arkeen. Esim. Kayture-blogin lukemisen olen lopettanut kokonaan, koska niistä editorial-kuvista ei vaan saa mitään irti (vaikka huikean kauniita kuvia ovatkin).
Mutta kiva kuulla, että ne mun “normaalit” (joskus tylsätkin) arkiasut riittävät!
Westend Mum
Blogimaailma vaikuttaa tosiaan olevan aikamoista soutamista täydellisyyden ja totuuden välillä..!
http://westendmum.fi
Anna Sofia
Näin se taitaa olla! 🙂
Elisa
Peruskuvat ja arkikuulumiset ovat niitä parhaimpia 🙂 Olen itse lopettanut monen blogin lukemisen, koska ne ovat muuttuneet photoshop&instagram massaksi joita on 15 tusinassa (aamupala sängyssä, epämukavassa asennossa poseeraaminen kalleissa vaatteissa, joita ei todellakaan pysty pitämään normiarjessa). Mielestäni näistä on hävinnyt se blogin persoonallisuus eikä näihin ihmiseen osaa samaistua.
Itsekin käyn päivätöissä ja koska en ole koskaan tykännyt olla kameran edessä, keskityn muiden asioiden kuvaamiseen. Joku lauantai kuvaan kerralla kahden viikon juttujen kuvat hyvässä valossa ja sitten saan kirjoitella rauhassa kun vain töiltä ja harrastuksilta ehdin. Olen itsekin jättänyt kuvia julkaisematta tai harmitellut huonossa valossa otettuja kuvia, jotka olen kuitenkin mennyt julkaisemaan. Ihan turhaan, koska monesti lukija ei edes huomaa kaikkia pikkujuttuja.
Olen seurannut sun blogia jo vuosikausia ja olet se yksi harvoista, joista se persoonallisuus ei ole hävinnyt mihinkään eli jatka samaan malliin 🙂
Anna Sofia
Siis ihan hullua, että olet pysynyt matkassa jo vuosia! <3 Kiitos! Sanoit muuten hyvin sen, että välillä itse kiinnittää huomiota ihan mitättömiin asioihin (esim. valo), jota kukaan muu tuskin edes ihmettelisi sen kummemmin, mutta sitten itselle se onkin hirveän iso juttu. Jos siitä pääsisi yli, että niitä vähemmän onnistuneita kuvia voisi julkaista, niin tästä touhusta tulisi ehkä aavistuksen rennompaa.
Ja olen kyllä samaa mieltä - ne kuvat missä ollaan "juuri herätty" täydet meikit naamassa menee jo vähän yli 😀
-S-
Itse tykkään back to basics tyylistä eniten. Asukuvat on tärkeitä, mutta jotenkin ne tuntuisivat autenttisimmilta juuri töitten jälkeen kotikadulla otettuina. Ei mitään liian harkittua!
Anna Sofia
On todella helpottavaa kuulla, että asukuvat, jotka on napattu kotikadulta duunin jälkeen olisi jopa toivottuja! Ja sille linjalle on kyllä nyt vähän pakko lähteä, kun aika on enemmän kortilla 🙂
Natali
Looking cute in this comfy and sporty combo!
https://lartoffashion.com
Anna Sofia
Thank you Natali! 🙂
LK
Komppaan täysin edellisiä. Pidä oma linja vaan ja unohda muihin vertailu, sitä paitsi sulla on mielestäni suomalaisen blogiskenen puhtaimpia ja laadukkaimpia kuvia, joita ei ole tukittu kaiken maailman filttereillä ja kummallisilla poseerauksilla. Pidin myös ihan valtavasti niistä pariisin kotikadun arkiasuista, joten olin innoissani kun totesit palaavasi niihin osittain. Tämän postauksen kuvat on musta inspiroivimpia pitkään aikaan. Muista, että olet päässyt niillä kotikatukuvilla kuitenkin tähän pisteeseen asti, joten ei ne nyt niin huonoja voineet olla 😉
Jes 🙂 Ei muuta kun hölläilemään.
Anna Sofia
Voi kiitos – ihana kuulla, että nämä “perus asukuvat” riittävät! 🙂 Välillä tosiaan tuntuu siltä, että omat kuvat ei ole mitenkään verrattavissa alan parhaimpiin, mutta toisaalta miksi pitäisi? Monella muulla on ammattikuvaajat (jotka myös käsittelevät kuvat) asut on haettu lainaan showroomeilta ja alan parhaimmilla on tyyliin meikkaajatkin valmiina, joten ei ihme, että kuvat on suoraan, kuin Voguesta 😀 Ehkä vähemmälläkin pärjää, varsinkin tällainen puoliammattilainen) ja totuus on se, että on pärjättävä, heh. Mun onni on se, että poikaystäväni rakastaa valokuvausta mitä mahdollistaa blogin tekemisen tällaisenaan Jos jokaisesta asukuvasta pitäisi maksaa palkkaa ammattikuvaajalle, niin voin sanoa, että tili menisi miinukselle aika nopeasti. Ehkä siis nyt tyydyn hyvillä mielin niihin kotikadulla räpsittyihin kuviin ja teen tätä omaa juttua vähän rennommalla otteella! 🙂
Anne Malia
Voi Anna-Sofia, sulla on just täydelliset asukuvat – laadukkaat ja tyylikkäät silti aidot. Noiden samojen ajatusten kanssa tietysti itse painiskelen. Noh, mun suurin osa asukuvista on ihan täysin autenttisia, työpäivän aikana nappaistuja. Mutta en hirveesti välitä sellaisista lavastetuista editorial-kuvista. En myöskään syty kauheasti filtteröidyille kuville, joita näissä täydellisissä blogeissa on. Siis siinä ei tarvitakkaan kummempia kuvankäsittelytaitoja kun ne mitä sinä käytät, kuviin on vaan isketty lightroomissa filtteri, joka automaattisesti muokkaa valaistuksen ja sävytyksen valitun filtterin kaltaiseksi. Kun käyttää aina samaa filtteriä, tulee kuvista tietysti blogissa harmonisia. Joskus mietin itsekin pitäisikö kokeilla jonkinlaista filtteröintiä, sitten totesin ettei se sovi mulle, koska kuvaan paljon myös sisustuksellisia kuvia ja niissä se ei minusta ole niin raikkaan näköistä.
Sitäpaitsi, johan se olisi näky kun vääntäytyisin tällaisena mummona niihin editorial-asentoihin :)))
Mutta olen alkanut rentoutua sisältöjen ja kuvien suhteen. Mietin että blogiini tullaan mun ominaisten asioiden takia, eikä se auttaisi jos muuttuisin toisenlaiseksi. Toki haluan aina kehittyä ja oppia uutta, mutta suodattaa trendit omalla tavallani, ihan kuin vaikka pukeutumisessakin. Poimia parhaita bloggausideoita omaan tyyliin sopiviksi.
Ja edellinen postaus oli superihana, sellaisia lisää!
Anna Sofia
Kiitos Anne Malia ja samaa takaisin! Aina ihastelen sun kuvia, oli ne sitten sisustuksesta tai asusta. Kaikista huokuu autenttisuus ja sellainen hyvällä tavalla silloittamaton fiilis. Kotikuvistakin aistii ihanan ja aidon tunnelma ja vaikka kuvissa olisi aseteltu kaikki kauniisti, niin se ei ikinä näytä liian tehdyltä. Sulla on kyllä mieletön silmä kaikelle kauniille, joten olet kyllä ihan oikealla alalla.
En varmaan vieläkään osaisi käyttää lightroomia jos ei olisi ihan pakko. Poikaystäväni haluaa kuvata aina raakana, joten kuvia on sen jälkeen pakko käsitellä. Jos rehellisiä ollaan, niin usein painan vain “auto”-napista ja toivon, että kuva näyttäisi hyvältä, heh. Mielestäni kuvia ei kyllä tarvitse käsitellä millään tavalla, jos kuvamuoto on ns. valmiiksi jo oikea. Toki raakakuviin saa aina sitä valoa lisättyä, eli jos tulee kuvattua huonossa valossa, niin kuvat on yleensä jokseenkin pelastettavissa. Se on tietenkin hyvä asia, kun välillä tilanne on se, että valonmäärä ei vain riitä hyviin asukuviin.
Heh, no hei ei se kyllä näyttäisi hyvältä jos meikäläinenkään vääntyisi niihin asentoihin!
Ja juuri niin – tätä hommaa on pakko tehdä omalla tyylillä ja uskoa siihen omaan tekemiseen. Kiitos Anne – pitääkin sitten ottaa tavaksi tehdä noita rennompia postauksia useammin 🙂
annamariak
Kotikatukuvailut kunniaan, ei todellakaan tarvitse miettiä liikaa kuvien laatua. Varsinkin nyt, kun asut(te) täällä Suomessa niin se jakamamme ilmastollinen todellisuus tuo arkielämän tyyliin erilaisia vivahteita 🙂 Arkeen estetiikkaa, muttei sen tarvitse olla mitenkään täydellistä. Sulla on tosi kauniita kuvia blogissa ja esim. noi viikonloppupostauksen kuvat oli myös erinomaisia!
Anna Sofia
Mietin aina välillä ihan liikaa esim. jotain kuvauslokaatioita ja että joka kuvassa pitäisi taustalla olla joku mieletön rakennus tai maisema. Ehkei teitä kuitenkaan kiinnosta se takana sumeana oleva rakennus vaan se itse asu? Siksi pitäisi vaan unohtaa kaikki “turha” ja keskittyä siihen olennaiseen. Jos nyt pönötän sillä samalla kadulla joka kuvassa ja sitä kautta saan materiaalia blogiin, niin so be it 🙂 Ehkä sitten joku päivä olen taas eri elämäntilanteessa ja on aikaa ihan erilailla panostaa blogiin. Näillä kuitenkin mennään ja mukava kuulla, että se ei ole mikään huono asia!
Niina
Back to basics kunniaan. Sulla on kauniita ja harkittuja kuvia joka tapauksessa, ja jo sun oma tyyli ja estetiikka varmistaa laadun. Liika siloittelu ei napostele, enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi tyylibloggarien pitää hakea kuvauspaikkoja kissojen ja koirien kanssa – kotikadun tausta riittää vallan mainiosti, sillä katson kuvissa bloggarin tyyliä, enkä taustan tyyliä 🙂 Ja viikonlopun kännykuvasikermä oli ihana, niitä lisää!
Anna Sofia
Kiitos Niina – kauniisti sanottu! Välillä sitä tuhlaa ihan tolkuttomasti aikaa kuvauspaikan hakemiseen, kun on jo käyttänyt “puhki” kaikki tutut kuvauspaikat. Mutta kuten sanottu, niin onko sillä sitten loppupeleissä mitään väliä, että minkä oven edessä se asu on kuvattu. Tuskinpa, joten ehkä nyt pitäisi vain keskittyä olennaiseen! 🙂 Ihanaa, että se viikonlopun postaus sai niin paljon kannatusta, eli niitä tulossa varmasti lisää!
Pirpu
Kuten muutkin jo sanoneet, todellakin autenttisia asukuvia kehiin! Juuri kuten sulla on ollutkin! Haluan jossain määrin samaistua bloggaajaan ja asuista inspiraatiota omaan pukeutumiseen, itse en jaksa pidemmän päälle upeista editorial-kuvista innostua.
Sun tyyli on jo niin upea ettei muuta tarvita 🙂
Anna Sofia
Kiitos Pirpu! Nyt saatte mitä tilaatte, eli it’s back to basics 🙂 Helpottaa omaa työtäkin huomattavasti, kun ei tarvitse juosta pitkin stadia etsimässä sitä “täydellistä” lokaatiota. Toki variootakin varmasti tulee jos viikonloppuna kuvaa muualla, mutta se, että työn jälkeen voi napata kotikadulta asukuvat, niin kuulostaa toimivalta pidemmällä tähtäimellä!
Mari
Ihan samoilla linjoilla olen muiden kommentoijien kanssa. Toki asia on myös sellainen, mitä itsekin tulee mietittyä lähes joka kerta kun maanittelen puolisoani ottamaan kuvia ulos blogiin ja tuskailen kun ovat niin kotikutoisia muihin blogeihin verrattuna.
Minusta sinulla on aina ollut erittäin laadukkaat kuvat ja kiva kun niissä on ne oikeat asukuvat eikä lainavaatteita showroomeilta. En myöskään itse välitä niistä editorial -tyyppisistä kuvista, ja välillä ne ovat vähän vaivaannuttavan oloisia. Olkoon muotilehdet muotilehtiä ja blogit blogeja.
Eli jatka samalla mallilla 🙂
Anna Sofia
Kiitos Mari – sitä ehkä vaan pöyrittelee niitä kuvia liikaa, että alkaa ihan etsimällä etsiä jotain negatiivista niistä (oli se sitten kuvan laatu, asu tai oma pärstä). Kiva kuitenkin kuulla, että kuvat on sun mielestä aina laadukkaita! Ja se on ihan totta, että blogia ei tarvitsekaan tehdä muotilehdeksi, vaan pitää sitä omana kanavana, jossa kertoo juuri niitä asioita/näyttää asuja, jotka on se oma juttu (oli ne sitten muodissa tai ei tai):)
Kaisa
Ihan samaa mieltä olen kuin muutkin, eli old school -asukuvat kunniaan! Jos haluan katsella editorial-kuvia niin ostan mieluummin muotilehden. Henkilökohtaisesti itselleni ei ole mitään muuta väliä kuin, että asut ovat inspiroivia ja mielenkiintoisia ja että postaustahti on tarpeeksi tiuha, jotta palaan blogiin uudestaan. Tietysti bloggaajien perusarjesta on myös mielenkiintoista lukea.
Mielestäni on jopa vähän hassua kun jatkuvasti kuulee ja lukee eri blogien lukijoiden ajatuksia aiheesta ja miten ns. tavallisia asukuvia arvostetaan ja silti editorial-tyyppisiä kuvia näkee vain enemmän ja enemmän.
Blogisi on ihana, jatka samaa rataa! 🙂
Anna Sofia
Sitä juuri – itsekin olen lukenut aikaisemmin tästä, että lukijat toivovat juuri niitä perus asukuvia ilman sen suurempaa produktiota takana, mutta silti blogit menevät entistä enemmän editorial-tyylisiksi. Monella varmaan intohimo ja draivi ajaa siihen pisteeseen, että sisällöstä tulee entistä tuotetumpaa ja siloiteltua, joten ymmärrän senkin kyllä. Tosin nyt kun itse teen blogia päivätyön rinnalla, niin ehkä tässä voi nyt ottaa hieman rennomman otteen, eikä väkisin suunnittele mitään sen erikoisempia photoshooteja (toki niitäkin voi tehdä silloin tällöin).
Mutta anyways on ihana kuulla, että te olette tyytyväisiä ihan perusasukuviin, joten niitä voi sitten hyvin mielin jakaa täällä 🙂