Kukaan ei ole voinut välttyä uutisista Ranskan mielenosoituksista, jotka on karannut ihan käsistä. Ranska on oikea mielenosoitusten mekka, mutta nyt on kyllä menty pahasti yli siitä mistä tämä kaikki alunperin alkoi. Pariisi näytti viime viikonloppuna ihana sotatanereelta, kun osa ihmisistä käyttäytyivät kuin eläimet tuhoten kaiken mikä eteen tupsahti. Katsoimme poikaystäväni kanssa näitä uutisisa ja olimme erittäin iloisia, että siirsimme kotimme tänne Suomeen – tätä puolta Ranskasta ei nimittäin ole yhtään ikävä. Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian ja ensi viikonloppuna ei enää nähdä näin väkivaltaisia mielenosoituksia!
Sitten asiasta kukkaruukkuun – tämä The Curated-takki pääsi käyttöön vyön kanssa ja mielestäni se on tyylikäs näinkin. Takissa ei tosiaan ole vyölenkkejä, joten jos vyön avaa, se pitää laittaa laukkuun tai henkarille roikkumaan. En itse koe sitä hankalaksi ja parempi näin, koska silloin takki näyttää kivemmalta, kun vyö ei ole käytössä. En ole muuten ikinä saanut näin paljon viestejä mistään vaatteesta, kuin tästä takista. Tuntuu, että tästä tuli kertaheitolla myös monen muun suosikki!
Tämä viikko on ihanan lyhyt, sillä tänään meillä on töissä vain puolikas päivä ja koska pidän perjantain vapaana, niin tästä alkaa neljän päivän loma! Tulee kyllä niin hyvään saumaan ja sitten onkin enää kaksi työviikkoa ennen joululomia. Sen jälkeen tämä vuosi onkin jo taputeltua ja aika siirtyä vuoteen 2019. Hurjaa, että tämä vuosi vetelee nyt viimeisiään!
Ihanaa loppuviikkoa!
Photos/Thomas D.
Coat / The Curated
Knit / Kappahl*
Jeans / Kappahl*
Boots / Massimo Dutti
Bag / Céline
*Gifted.
2 comments
Kolikon toinen puoli
Olisi mielenkiintoista kuulla enemmän mielipiteistäsi esimerkiksi näistä mielenosoituksista.
En ole Ranska expertti. En ole väkivaltaisten mielenosoitusten kannalla. Kuitenkin, Ranskakin on kovin jakautunut maa. On paljon työttömiä ja huonosti toimeen tulevia mutta toisaalta yltäkylläisyydessä eläviä. Jos eliitti ei kuuntele, yrityksistä huolimatta, vuodesta toiseen, mitä mahdollisuuksia on vaikuttaa? Ranskalaisten mielestä ainoa keino on lähteä barrekadeille.
Ensi kevään EU vaaleissa povataan äärioikeiston kasvua. Sama ilmiö näkyy jo monessa EU maassa. Kun he yhdistävät voimansa, ajat voivat muuttua radikaalistikin. Ajat muistuttavat 1930-lukua. Ja kaikkien pitäisi muistaa, miten siinä kävi. Niin kävi siksi, että sivustakatsojat antoivat sen tapahtua.
On helppoa paheksua, jos on itse etuoikeutettu. Pitäisi vaan muistaa, että tämänpäiväinen etuoikeutettu voi olla huomisen syrjäytynyt. Elämä on arvaamatonta. Itsensäkin voi löytää sieltä puolen jakoa, jossa ei haluaisi olla. Mitä sitten? Kiltisti vain tyytyä kohtaloonsa? Kukaan ei välitä, kunhan itsellä menee hyvin ja olo on voittamaton, että on jotenkin spesiaali ja vaikeudet kuuluvat toisille?
En tarkoita, että sinä ajattelet näin mutta tämä on hyvin yleistä. Euroopan tulevaisuus huolestuttaa. Eniten siksi, että suurin osa porskuttaa omassa pikku elämässään kuin unessa ja siinä vähän sivussa kauhistellaan tälläistä tapahtumia. Nyt ovat suuret voimat liikkeellä.
Anna Sofia
Ymmärrän kyllä täysin, että ranskalaiset lähtivät osoittamaan mieltään siitä, että kustannuksia taas uhattiin korottaa, kun palkkataso seisoo paikoillaan. Onhan se ihan väärin, että pienituloinen ihminen ei pysty kohta elämään ollenkaan sillä palkalla mitä työstään saa, kun elinkustannukset nousevat. Ei sen niin pitäisi missään nimessa olla. Hyvä siis, että kansalaiset tuovat näitä asioita esille ja ikävää, että retestelijät sitten pilaavat ne käytöksellään. Faktahan on, että moni näistä väkivaltaisesti käyttäytyvistä on nähnyt tässä tilaisuuden varastaa ja riehua näiden mielenosoitusten varjolla. En siis tuomitse suoralta kädeltä mielenosoituksia (vaikkakin monesta “turhasta asiasta” Ranskan vuosinani osoitettiin mieltä), mutta tässä tapauksessa väkivalta ja riehuminen on sellaista mitä ei voi enää mitenkään puolustella. Tämä sanottu, toivon kyllä (poikaystäväni tavoin), että Ranskan valtio kuuntelisi kansalaisiaan, koska valtaosa kuitenkin tukee näitä mielenosoituksia ja kokee ne aiheelliseksi.
Miellän itseni etuoikeutetuksi sen takia, että tukena on rakastava perhe. Pankkitilin saldolla ei paljon kerskuta, mutta yksi suurin voimavarani on se tuki siellä taustalla, koska tiedän, että jos jotain kävisi, niin en putoaisi ihan pohjalle. Tiedän, että monella ei ole mitään turvaverkkoa ja kun käy huonosti, niin sieltä pohjalta voi olla todella vaikea nousta omin voimin. Se tuntuu pahalta. Olen myös sitä mieltä, että väite “Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet” ei pidä paikkaansa. Onhan se ihan eri asia tulla ns. hyvästä perheestä, joka on kannustanut ja tukenut koko lapsuuden tavoittelemaan omia unelmia vs. perheestä, jossa lapsi on kasvanut esim. alkoholismin ympäröimänä ilman minkäänlaista tukea ja kannustusta. Silloin ei saa ihan samanaveroisia eväitä tähän elämään.
Mitä tulee Suomen tämän hetkiseen tilanteeseen, niin eriarvoistuminen on kasvussa ja se ei ole tietenkään hyvä asia kenellekään. Miten tätä tilannetta lähtisi sitten purkamaan, niin siihen en valitettavasti osaa antaa vastausta.
Hyvää itsenäisyyspäivää!